Päijänne on Suomen toiseksi suurin järvi ja sen itäpuolta kulkee Päijänteen maisematie, joka menee heittämällä top-10 Suomen parhaat maisematiet – listalle. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin pääosa tuosta tiestä on ihan normaalia suomalaista maalaismaisemaa. Kunnollisia mutkateitä on silti mukava ajella ja ne muutamat kohokohdat ovatkin sitten hunajaa autoilijoille.

Eräänä heinäkuisena perjantaina vuonna 2016 olin hakemassa testiautoa ajoon. Olin päättänyt ajaa sillä maisematien, josta on puhuttu paljon mutta jonne en koskaan ollut vielä eksynyt. Tämä tie alkaa noin 130 kilometrin päästä Helsingistä, kunnasta nimeltä Asikkala ja menee Sysmän kautta Korpilahdelle. Korpilahti on vajaa 30 kilometriä Jyväskylästä etelään.  Auto oli Fiat 500C ja ilma oli juuri avomallille sopiva.

Vantaalta pääsee helpoiten Asikkalaan ajamalla nelostietä Lahteen asti ja vähän sen jälkeen kääntyy tiellä nro 24. Minä halusin kuitenkin nautiskella ajostani ja valitsin pienempiä teitä, varsinkin kun kattoa ei oikein kannattanut pitää auki nopeuden kasvaessa kahdeksankymppiin. Katon säätö oli sähköinen, joten sen sai vauhdissakin takaisin ylös. Tuo pätkä meni lähinnä autoon totutellessa ja kesäisestä avoautoilusta nautiskellessa. Tiet ja maisemat eivät itsessään olleet mitenkään erityisiä.

Asikkala on reilun 8300 asukkaan kunta Päijät-Hämeessä. Kunta on autolla hetkessä ohitettu ja mieleen jäi parhaiten Vääksyn kanava, josta laivat pääsivät siirtymään vesistöstä toiseen. Ylitin kanavan siltaa pitkin ja pistin auton parkkiin sen jälkeen. Halusin päästä kuvaamaan tuota kanavaa ja kuinka ollakaan juuri silloin oli laiva tulossa portille. Sain katsella kuinka se ajoi kanavaporttien väliin ja kuinka veden pintaa nostettiin ennen kuin laiva sitten lipui toiselle puolelle. Hyvä ajoitus ja pääsin myös jatkamaan matkaa ennen kuin silta avattiin toisille autoille. Minulla oli siis edessäni tyhjä tie.

Vajaa 12 kilometrin ajamisen jälkeen tulee ehkäpä reitin parhain kohta. Se on nimeltään Pulkkilanharju ja siinä ajetaan kapeaa kannasta pitkin kun vettä on molemmilla puolin. Tämä oli kyllä upea pätkä ja heinäkuinen alkuilta oli paras hetki ajella sitä. Ennen Sysmää tuli vielä muutama pieni vesistön ylitys mutta ne eivät yltäneet upeudessaan noin korkealle.

Reitin tylsin osuus alkaa Sysmän jälkeen. Kiemurteleva asfalttitie on kyllä kivaa ajeltavaa mutta maisemien puolesta mennään suurimmaksi osaksi metsän keskellä. Maisemat alkavat paranemaan vasta 15 km päässä Vehkasalossa.

Toinen kohokohta on melkein reitin lopussa lähellä Korpilahtea. Kärkistensalmen yli menee mahtava silta. Jos en olisi ollut yksin matkalla, niin tuohon kohtaan olisimme pysähtyneet ottamaan kopterikuvaa.

Tässä kohtaa olin siis ajanut maisematien päästä päähän ja voin lämpimästi suositella sitä kaikille. En kuitenkaan halunnut lopettaa ihan tähän. Päijänteen maisematie vedettiin katto alhaalla mutta tämän jälkeen alkoi ilta kuitenkin kylmetä, että laitoin loppumatkaksi katon ylös.

Ajoin Jyväskylään ja siellä hetken pyörittyäni ajoin Laukaan kautta Konginkankaalle, ennen siirtymistä nelostielle. Tuolla välillä on kartalla paljon vesistöjä mutta käytännössä ne eivät juuri näkyneet. Kohokohta oli pieni notkelma, johon oli kertymässä sumua ja taivaalla sattui samaan aikaan olemaan pyöreitä vaaleanpunaisia pilviä. Loppupäässä tie muuttui vielä hiekkatieksi.

Jos jollain on ehdottaa tuolta suunnalta parempaa reittiä, niin mielelläni kuulisin. Päivä oli kuitenkin onnistunut ja lopulta löysin itseni Pohjois-Pohjanmaalta asti. Yöllä oli pakko ottaa vielä valokuva järven rannalla.


 

Kuvasin reissulta myös pienen videopätkän.

 


Lopuksi vielä kuvagalleria:

40 KOMMENTIT

  1. Minä olen ajanut tuosta suurimman osan fillarilla, ainoastaan tuo viimeisin, Korpilahden osuus jäi pois. Elukoista jäi mieleen supikoira ja valkoselkätikka. Kivat maisemat, mutta ei mitenkään päsäyttävät. Kuten sanoitkin, tylsiä perusmaalaismaisemia mahtui siihen välille Sysmässä aika paljon.

    • Suomalaiselle nää perusmaalaismaisemat ei aina iske (tosin jos tie on muuten mielenkiintoinen ajettava niin keskittyy sitten siihen) mutta ulkomaalaisille voi olla vielä suurempi elämys. Nuo pari mainitsemaani kohtaa oli kyllä sellaisia, jotka sai minutkin innostumaan.

  2. Upeita maisemia, vaikka tylsiä pätkiä olikin! Näin kun on ulkomailla asunut lähemmäs 8 vuotta niin suomalaiset perusmaalaismaisematkin alkaa näyttää eksoottisilta. Vaikka muistan kyllä vielä, miten tylsiltä ne silloin aikanaan tuntui. Road trippailu Suomessa täytyy joskus vielä toteuttaa nyt kun niitä maisemia osaa arvostaa eri tavalla 🙂

    • Joo varmasti 8 vuotta riittää jo siihen, että normimaisematkin alkaa taas maistumaan. Tosin ei siinä tarvita joskus muuta kuin talvi väliin niin kesäiset maalaismaisemat on taas kivoja.

  3. Kiva auto! Tuo on tuttu reitti lapsuudesta, sillä vanhemmat suosi aina monimutkaisia maisemareittejä minne ikinä matkustettiinkaan. Olin ehtinyt jo pitkälle teini-ikään, kun selvisi, että Helsinkiin ei ajakaan savosta koko päivää.

    • Kyllä Suomesta maisemateitä löytyy. Itse asiassa tämän sivuston pääsivulla on kartta, johon niitä on merkitty nastoilla. Lisää tulee sen mukaan mitä saan aikaiseksi.

  4. Kivat kesäfiilikset välittyivät kuvista ja videoista. Pitääpä ottaa reitiksi tuo, jos sattuu olemaan Jyväskylään menossa joskus. Itse fiilistelin viime viikonloppuna Jönköpingin järvimaisemissa. Se on Ruotsin läpi ajaessa oma kohokohta, jos ollaan Tanskaan oltu menossa.

    • Joo se Jönköpingin kohta on kyllä ehdottomasti paras tuolla välillä. Meinasinkin, et pitää seuraavalla Ruotsin läpiajolla keksiä joku vielä parempi reitti.

  5. Onpa ihania maisemia! Itsellä on ollut pitkään haaveissa ottaa auto alle ja lähteä ajelemaan pitkin Suomea, juuri noita pienempiä maisemateitä, ja pysähtyä entuudestaan tuntemattomille paikkakunnille. Haavetta ei ole tullut toteutettua, koska meillä ei ole autoa, enkä ole vielä uskaltautunut vuokraamaan sellaista, mutta ehkä vielä joku kaunis päivä! Tuo sumukuva vaaleanpunaisine pilvineen on upea!

    • Suomessa riittää kyllä kauniita maisemateitä. Blogin pääsivulta niitä voi bongailla suoraan kartaltakin.

      Tuo sumukuva oli kyllä luonnossakin niin kaunis, että Fiatti oli pakko pysäyttää tien laitaan ja juosta ottamaan kuva

  6. Ihana kesäfiilis näissä kuvissa! Laukaa-Jyväskylä väli on kaikinpuolin jo liian tuttu, sitä väliä on tässä nyt 20 vuotta menty ees taas. 😀 Vesistöt ei tosiaan ”isolle” tielle näy, vaikka Laukaa onkin kolmen järven yhtymäkohdassa. Tällä hetkellä tulee Korpilahdellakin käytyä joka päivä työharkan merkeissä, siitä voisi tota reittiä hurauttaa vaikka Helsinkiin joku kerta. Kärkistensilta on tosiaan upea, ollaan Anssin kanssa käytykin siellä valokuvailemassa yhtä pariskuntaa!

  7. Vesistöjä seuraavat tiet ei yleensä petä. Siinä Punkaharjullakin aika mainiot scenic roadit. Mullakin oli kerran Fiat 500 Rankassa ajossa, yllättävän kiva ajaa, etenkin esikuvaansa verrattuna..

    • Toi Punkaharju on ihan totta. Olen kerran sieltä ajanut ja löytänyt aivan upean kohdan. Siitä on jo kauan ja nyt en löydä sitä enää gmapsista 🙁

      Olen ollut aikanaan kyydissä vanhassa Fiat 600:ssa ja se olikin aika vinkeä peli. Rekka tuli vastaan niin auto pomppaa puolimetriä pientareen puolelle.

      Tästä uudesta 500:sta voisi olla kiva testata Abarth -versiota.

  8. Ihana kesäfiilis näissä kuvissa, ja upeaa Suomimaisemaa 🙂 Olen aina tykännyt kesäisestä suomalaisesta maalaismaisemasta, mutta asuttuani vuosia ulkomailla on sitä alkanut arvostaa vieläkin enemmän.

  9. Mä niin haluaisin innostua kotimaan matkailusta enemmän ja vaikka nämäkin kuvat oli ihan kivoja niin.. no.. niin.. Suomi on ihan kiva. Olen selvästi jo liian tottunut erilaisiin kivikasoihin ja niihin ihan kivoihin kauniisiin siltoihin muttakun ne on niiiin samanlaisia Suomessa 😀 Anyways, olisipa itselläni kortti, haluaisin sen vain päättömän valokuvausajelun vuoksi!

    • Joo siis räpsyjähän nämä on. Oiskin joskus aikaa päättömään tai jopa päättymättömään valokuvausajeluun. Sellaiseen, et ois aikaa ottaa se jalustakin ja käyttää pidempää valotusaikaa. Ja ottaa se kuvauskopteri tavaratilasta esille 🙂

  10. Eipä ole tota pätkää tullut ajettua, mutta ei sinänsä ihme, kun Tampere on just samalla korkeudella. Eli tarvisi lähteä oikein erikseen tuonne ajelemaan, minkään reitin varrelle tuo pätkä ei muuten osu.

    Tuollaiset kohdat, missä vesi on molemmilla puolilla, on kyllä ilo ajella.

    P.S. Itse toivoisin, että tuosta ekasta kuvasta olisi linkki suoraan Googlen karttaan tuolle reitille. Pääsisi paremmin zoomailemaan ja katsomaan reittiä samalla kertaa. Tämä näin kehitysehdotuksena 🙂

    • Oot muuten toinen henkilö jo kun toivoo karttaa. Pitää tutkia voiko laittaa ja miten sen saa, ettei sekota etusivua. Kiitos ehdotuksesta.

      Samalla tavalla mä joudun täältä Turun seudulta ihan erikseen lähtemään tonne suunnalle jos haluan sen ajaa 😊

  11. Toi on kyllä hieno reitti. Asuin ennen Jyväskylässä ja jos lähdettiin äidin kanssa käymään Helsingissä, halusi hän aina ajaa tätä tietä. Ja varsinkin just kesäiltaisin niiiin ihanan näköistä! Oih, kesä, onneksi se tulee pian. <3

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.