Pykeija – pieni pala Suomea Jäämeren rannalla

Bugøynes eli Pykeija on pieni 200 asukkaan kylä Varangin vuonon rannalla Norjassa

Pykeija on aika ihmeellinen paikka. Ensinnäkin se on Jäämeren rannalla oleva pieni kylä, johon saatiin tiekin vasta 60-luvulla. Asukkaita siellä on kuitenkin ollut jo 1700 –luvulta lähtien ja vieläpä suurin osa suomea puhuvia. Toiseksi se on kalastajakylä, jossa nykyään on paljon kuningasravun kalastusta ja sen käsittelyä. Kaikessa puuttomassa karuudessaan se on myös omalla tavallaan hyvin kaunis.

Inarista on Pykeijaan autolla 214 km. Lapin etäisyyksillä ei siis mikään pitkä matka. Norjan Kirkkoniemestä Pykeijaan on 102 km ja sieltä mekin aloitimme matkamme kohti tätä kalastajakylää. Tie sinne oli tavanomaista Pohjois-Norjalaista tuntureiden välissä kulkevaa tietä. Tavallisiin Suomalaisiin teihin verrattuna siis hyvinkin mielenkiintoisia ajettavia mutta täkälaiseksi normaalia. Viimeiset 20 km, kun käännytään päätieltä kohti Pykeijaa, olivat sen sijaan hienoa mutkittelevaa ja kapeaa tietä.

Maisema on karua, hyvin karua ja puutonta. Sitten noustaan pienelle kukkulalle ja alapuolella näkyy värikäs kylä. Tältä kukkulalta saa muuten parhaiten kokonaiskuvan Pykeijan kylästä, kuten otsikkokuvastakin näkee.

Mikä sitten ihmisiä ja etenkin suomalaisia vetää pieneen syrjässä olevaan kyläpahaseen? Alunperin suomalaiset tulivat kylään hakemaan parempaa elinkeinoa. Se löytyi kalastuksesta mutta sen hieman hiipuessa, pelastus löytyi 90-luvulla venäläisten Barentsin merelle istuttamasta kuningasravusta. Mausta en tiedä mutta ravintoloissa tuosta otuksesta tehdylle annokselle tulee hintaa noin 200€. Nykyään suomalaisia matkustaa katsomaan tätä pikkukylää sen takia, että siellä asukkaat ymmärtävät ja puhuvat suomea ja kyltitkin ovat norjan lisäksi suomeksi.

Nähtävää

Kylää ympäröivillä kallioilla menee luontopolkuja. Niistä me ei silloin tiedetty vielä mitään ja toisaalta sen päivän ajomatka oli niin pitkä, ettei patikointiin olisi ollut aikaakaan. Kylää sen sijaan kierreltiin sekä autolla että jalkaisin. Kylän hiekkarannalla kävellessä ei voi olla ihmettelemättä, miten niin hienoa hiekkaa voi olla näin karussa paikassa. Hiekkaranta ei häviä yhtään Välimeren saarten rannoille. Paitsi ehkä veden lämpötilassa. Elokuun alkuun sijoittuneella käynnillä vesi oli hyisevän kylmää. Rannalta löytyy myös sauna.

Pykeija on äkkiä kierretty mutta jos kiire ei paina, voi käydä kahvilassa tai ravintolassa tai vaikka majoittua yöksi. Näin jälkeenpäin ajateltuna joku rapusafari voisi olla kiva kokemus ja sen jälkeen illallinen ravintolassa. Tosin ennen illallista voisi käydä Jäämeren saunassa ja pulahtamassa veteen. En lupaa uida (vilukissa kun olen) mutta kai sitä vähän pitää kastautua.

Näkisin, että asuntoautolla käynti olisi kaikkein parasta sillä silloin mukana on kaikki tarpeellinen ja näin ollen paikasta voisi nauttia pidempään. Asuntoauton saa parkkiin saunan lähelle meren rantaan.

Lisätietoja Pykeijasta voi käydä lukemassa heidän matkailusivustoltaan.