Katto auki ja virkeenä baanalle…
Tämä postaus kertoo Jäämeri road tripin kolmannesta päivästä. Olimme nukkuneet oikein hyvin yön ja saimme hotelliaamiaisen. Voiko päivä enää paremmin alkaa? Voi, sillä taivas oli pilvetön, aurinko paistoi ja alkoi olla jo kesälämpötilat. Kolmannen päivän tavoitteena oli päästä Inarista Pohjois-Pohjanmaalle.
Jos et vielä ole lukenut ensimmäisestä tai toisesta päivästä, kannattaa ne käydä lukaisemassa ensin.
Aamu
Meillä oli kello herättämässä kahdeksan aikaan, koska suunnittelimme tietysti pääsevämme ajoissa tien päälle. Aamulla kuitenkin paukautimme kellon hiljaiseksi ja nukuimme yhdeksään asti. Eipä tuo haitannut, juuri sillä hetkellä se uni oli tärkeintä.
Hotelli Kultahovin aamiainen oli maukas vaikkakaan ei ehkä ihan niin monipuolinen kuin monessa ketjuhotellissa. Toisaalta se oli paljon monipuolisempi kuin ulkomailla. Oletteko muuten huomanneet, että hotelleissa yöpyessänne olisitte tottuneet syömään tietynlaisen setin aamiaisella? Minulla käy näin varsinkin kotimaan työmatkoilla. Sitten kun omilla reissuilla käy hieman erilaisissa hotelleissa, et löydäkään sitä omaa settiä. Siinä sitten menee hetki mietiskelyyn. Ensin voi tuntua, että aamiaisvalikoima on vajavainen vaikka hyvin usein saat vatsasi täyteen siitäkin. Tämä on varmaan sitä rutinoitumista 🙂
Kun kamat oli pakattu taas autoon (ne mahtuivat kaikki edelleen) ja huone maksettu, laskimme Minin katon alas ja starttasimme kohti etelää. Minä aloitin kuskina mutta tällä kertaa sovimme, että missään nimessä ei vuorot saa venyä tuhanneksi kilometriksi kuten alkumatkasta.
Viritimme GoPron kepin nokkaan ja ajelimme läpi Inarin keskustan (näkyy videolla). Tuon muodollisen läpiajon jälkeen käännyimme vielä takaisin, koska olimme huomanneet yhden turistikaupan. Sieltä piti käydä hankkimassa hieman tuliaisia, että kehtaa tulla takaisin kotiin.
Maisemat Inarista etelään ajellessa olivat upeita ja tie meni tuntureiden väleistä. Saariselän kohdalla tie nousi ensin todella ylös ja sen jälkeen laskeutui taas alemmas. Tien varsilla näkyi kirkasvetisiä lampia ja jokia.
Niiden äärellä olisi voinut viettää aikaa nautiskellen ja luonnon tuoksuja sisään hengittäen. Yhden lampirykelmän kohdalle pysähdyimmekin, sillä siihen oli rakennettu kunnon leväkkialue. Suopursut tuoksuivat ja kuvasimme siinä kohtaa myös autolle testivideon.
Vuotson kanava
Seuraava pysähdys oli Vuotson kanavan kohdalla. Ei tiedä miksi, mutta tuo vääntyi jatkuvasti mielessä Vuoksen kanavaksi ja haittasi myös höpöttämistä videolle. Uusintaotoksia tuli muutama. Kanavan kohdalla alkoi myös ilmestyä tummia pilviä taivaalle ja katsoimme parhaaksi nostaa katon takaisin ylös. Hetken päästä tulikin vettä taivaan täydeltä. Katselimme hetken maisemia ja kanavan muistomerkkiä ja jatkoimme matkaa.
Jonkin ajan kuluttua tien varressa oli kyltti, jossa mainostettiin jäätelöä ja lättyjä. Makean nälkä iski ja pysähdyimme järven (tai joen) varrella olevalle leväkille, jossa oli pieni kahvilakioski. Sieltä saimme niin maukkaan lätyn, jossa päällä oli jäätelöä ja lakkahilloa, että seuraavallakin kerralla tuolla päin liikuskellessa siihen on ihan pakko pysähtyä.
Sodankylässä vaihdomme Markon ratin taakse. Itse kaupunki meni valitettavasti läpiajamiseksi mutta jää seuraavalle kerralle sitten katseltavaa. Valitsimme nyt vähän pienempiä teitä ajaessamme kohti Kuusamoa, koska tähän asti ei juuri ollut muita vaihtoehtoja kuin nelostie. Maisemat alkoivat jo tässä vaiheessa olemaan metsäisempiä mutta tiet olivat kivoja ja mutkaisia. Tosin myös toisinaan kuoppaisia mihin selkäparkamme Minin urheilualustan vuoksi huusivat vastalauseensa. Jokainen monttu tuntui selkärangassa asti. Tuohon väliin mahtui myös yksi hullu kuorma-auton kuljettaja, jolla varmaankin oli nopeusrajoitin tilapäisesti rikki. Satasta ajellessamme se nimittäin tuli uhkaavasti niin lähelle takapuskuria, että olisi varmaan mennyt ohikin jos kuorma-autosta olisi irronnut niin paljon ekstraa.
Kuusamo
Kemijärven jälkeen poikkesimme jälleen pienemmälle tielle. Tie vei Posioon Kuusamo-Rovaniemi -tien varrelle. Oli sekin ihan hienoa maisematietä vaikkakaan ei vetänyt vertoja pohjoisempana nähdyille maisemille. Kuusamossa meillä oli sovittu treffit Remmiahdin -blogia pitävän Tuuren kanssa. Tuure on autoalan pitkäaikainen ammattilainen, vaikkakaan ei blogia lukuunottamatta enää niitä hommia teekkään. Hänen kanssaan voi kuitenkin keskustella kaikesta autoiluun liittyvästä vaikka kuinka kauan. Hän oli myös valmistanut meille erittäin herkullisen aterian, joka tässä kohtaa tulikin jo tarpeeseen.
Vaikka keskustelu oli mukavaa ja juttua olisi riittänyt, oli meidän kuitenkin vielä jatkettava matkaa tälle ajopäivälle. Olimme hieman ennen Kuusamoa vaihtaneet minut rattiin ja jatkoin vielä jonkin aikaa Kuusamosta Ouluun päin. Ennen Oulua pysähdyimme eräällä isolla ABC:lla ja Marko tuli taas ratin taakse. Tuolla paikalla näkyi sadepilviä vasten todella hieno ja iso sateenkaari, joka kyllä kuvassa näyttäisi loppuvan aivan väärään paikkaan.
Marko ajoi minut 100 km Oulusta etelään sijaitsevaan Oulaisiin ja jatkoi vielä itse vähän matkaa siitä itään Haapavedelle. Yön jälkeen hänen tarkoitus oli piipahtaa Kajaanissa sillä aikaa, kun minulla oli asioita hoidettavana siellä Oulaisissa.
Tässä oli siis kolmannen ajopäivän anti. Pääsimme taas sänkyyn nukkumaan ja saimme hyvät yöunet. Tuolle päivälle myös onnistui yksi reissun osatavoitteista eli niiden polfien (poro-selfie) ottaminen.
Seuraavassa artikkelissa sitten kerron, miten tuon reissun neljäs eli viimeinen ajopäivä sujui.
Kolmannen ajopäivän video:
