Koti Blogi

Pikkuteitä pohjoiseen – virtuaalisesti

0

Jos minulla vain on mahdollisuus valita, ajelisin mielummin pikkuteitä pitkin. Tein pienen testin Google Mapsin avulla ja kokeilin pääsenkö kotoa ajamaan pikkuteitä pohjoiseen. Tarkoituksena oli siis päästä mahdollisimman kauas pohjoiseen ajamalla ainoastaan kolminumeroisia tai sitä pienempiä teitä (eli tien numerossa on 3 numeroa tai enemmän). Ison tien saa ylittää suoraan, jos pikkutie jatkuu tien toisella puolella. Isoa tietä pitkin ei saa ajaa yhtään. Reitin tulee pysyä Suomen rajojen sisällä.

Kartalla leikittelyä

Asetin itselleni tavoitteen päästä Inariin asti tapaamaan Markoa. Tämä tarkoittaisi melkein koko Suomen läpi ajamista, joten tavoite oli haastava. Eikös Suomessa kuitenkin ole niitä pikkuteitä riittämiin? Näinhän se on mutta vaatimus siitä, että suuren tiet saa leikata vain kohtisuoraan ajamatta yhtään niitä pitkin, osoittautui aina vaan haastavammaksi mitä pohjoisemmaksi tultiin.

Asun siis Turun liepeillä Liedon kunnassa. Tie nro 10 Hämeenlinnaan menee tuosta vierestä mutta se on liian iso tie. Heti alussa minun pitikin lähteä koukkaamalla etelän kautta, jotta pääsin Liedon keskustaan ja sen läpi sitten Vanhalle Tampereentielle. Tästä eteenpäin homma olikin helppoa aina Etelä-Pohjanmaalle asti. Reitti oli kaikkea muuta kuin suora ja se tuntui painavan minua kohti länsirannikkoa. Siellä vastassa olisi vaan tie nro 8, jolle eksymistä tuli varoa.

Pohjoinen Suomi

Oulun korkeudella reittisuunnittelusta alkoi tulla hyvin hankalaa. Pikkuteitä oli kyllä riittävästi mutta niiden linjaukset olivat hyvin pitkälti poikittaissuuntaisia ja pitkittäin menevät eivät yhtyneet toisiinsa kohtisuoraan. Reittisuunnitteluun joutui välillä ottamaan mukaan pieniä hiekkateitä, joilla streetview -autot eivät ole käyneet ja millä ei aina ollut edes tienumeroa näkyvillä. Gmaps antoi kuitenkin reitittää niitä pitkin, kun asian aina välillä jouduin testaamaan.

Rovaniemen kiertäminen oli myös melko urakka. Kaupunkialueella joutui tekemään melkoisia mutkia, jotta pysyi poissa isoilta tieltä. Tämän jälkeen pikkutiet (ja isot) alkavat myös harvenemaan, joten vaihtoehtoja ei enää ole. Pitää valita se tie mikä siellä menee.

Minne asti pääsin?

Reitti vei pikkuteitä pohjoiseen ja loppujen lopuksi pääsin paikkakunnalle nimeltä Vaalajärvi, joka kuuluu Sodankylään. Melko pohjoiseen siis mutta vielä jäi Inarista aika kauas. Jos jollain ilveellä tuosta Kittiläntien risteyksestä pääsisi 32,4 km lähteen paikkaan Tepsa, lähtisi siitä taas pikkuteitä Inariin asti. Tavallaan ei siis jäänyt paljon vajaaksi.

Olisi mielenkiintoista ajaa joskus tuo reitti ihan oikeasti. Testata pääseekö niitä teitä pitkin mitä kartan mukaan pääsisi. Onhan siinä pienen pieni mahdollisuus, että olisikin joitain metsäpolkuja tai pieniä teitä, joita google maps ei tunne ja mitä pitkin pääsisin sittenkin myös sen harmittavan osuuden.

Tuolle matkalle pitäisi kyllä varata aikaa ja pitäisi myös olla sellainen auto, jossa voisi yöpyä. Majapaikkojen lähelle kun ei välttämättä pääse.

Otin vielä lopuksi suoran reitin kotikuntani ja tuon päätepisteen välillä. Otsikkokuvanakin on tuo reitti eli matkaa suorinta tietä 956 km. Tuon saa kyllä varmaan kertoa ainakin kahdella, kun ajaa sitä suunniteltua reittiä.

Mihin asti sinä pääset?

Jos sinulla sattuu olemaan aikaa, tee sama koe. Otat kotiosoitteesi, ja yrität päästä pikkuteitä pohjoiseen mahdollisimman pitkälle. Laita kommentteihin kuinka pitkälle pääsit niin voidaan sitten vertailla keskenään. Samalla voit myös virtuaalisesti löytää paikkoja, jonne et muuten välttämättä koskaan eksyisi.

Ajamalla Ahvenanmaalle – Saarihyppelynä Turusta Maarianhaminaan

12

Saariston rengastien jatkettu versio

Kun lähdetään autolla Ahvenanmaalle, katsotaan yleensä 2-3 laivayhtiön tilanne ja varataan sitten autopaikka. Mitä jos kuitenkin ottaisi tuon välin seikkailuna, varaisi matkaan pari päivää ja menisi ajamalla Ahvenanmaan pääsaarelle asti? Me teimme toukokuun viimeisellä viikolla tällaisen reissun ja testasimme, saako matkasta näin enemmän irti.

Matkailuinfoa – Miten Turkuun pääsee?

4

Turku on etenkin kesäisin suosittu matkailukohde. Turulla riittää historiaa, onhan se Suomen vanhin kaupunki ja alueella on asuttu jo rautakaudesta lähtien. Pääkaupunkinakin Turku ehti olla joitakin vuosia ja nykyään Turun ravintoloita kehutaan monessa paikassa. Mutta miten Turkuun pääsee, kun liikkumismuotoja on niin monia?

Zoes Hotel Studios – Vieraanvarainen hotelli Rodoksella Falirakin laitamilla

Majoittumalla perheomisteiseen hotelliin tuet juuri niitä henkilöitä, jotka sinusta lomasi aikana huolehtivat

Falirakin kylä Rodoksella on tunnettu vilkkaasta menosta ja pitkästä hiekkarannasta. Vähän keskustasta Lindokseen päin löytyy rauhallisemmalta alueelta Zoes Hotel Studios, jossa majoituimme nelihenkisenä perheenä kesäkuussa 2018 viikon Rodoksen loman ajan. Löysimme hotellin itse ja eri sivustojen kehujen perusteella uskalsimme varata perhehuoneen hotellista. Ratkaisu osoittautui oikeaksi ja saimme nauttia vieraanvaraisuudesta ja ystävällisyydestä, johon törmää todella harvoin.

Kreikka | Rodos | Tsampika luostari ja ranta

Ylhäältä vauhtia lapsettomuuteen ja alhaalla … vesileikkejä

Tsampika -vuori sijaitsee Rodoksen itäisellä rannalla Kolymbia ja Archangelos – kylien välissä. Tsampika -ranta on vuoren eteläjuurella. Vuoren päällä on pieni pyhättö paikalla, jossa on kauan sitten ollut luostari. Nykyään luostari sijaitsee alempana mutta edelleen lähistöllä. Kiipeämistä Tsampika luostarille (siis sinne huipulle) suositellaan sekä mahtavien näkymien johdosta että siihen liittyvän legendan takia. Tsampikan ranta taas on varsinkin lapsiperheille yksi parhaista sen erittäin loivan syvenemisen takia.

Kreikka | Rodos | Perhoslaakso – luontoa ja kiipeämistä

Leppoisa kävely luonnossa vai hikinen porrastreeni

Perhoslaakso on Rodoksen saaren yksi tunnetuista nähtävyyksistä. Sinne tehdään retkiä bussilla mutta hienointa sinne on ajaa autolla omatoimisesti. Perhoset ovat laaksossa varmimmin toukokuussa mutta näemme niitä siellä vielä kesäkuun alussakin, kun me kävimme kurkkaamassa. Perhoset saapuvat laaksoon elämänsä loppumetreillä. Ne saavat hieman ravintoa makeaa mahlaa erittävistä puista. Perhoset ovat kuitenkin jo niin väsyneitä, että niiden pakottaminen lentoon häiritsemällä, todennäköisesti koituu niiden kohtaloksi.

Ex tempore matkustaminen

4

Pitääkö kaikki aina suunnitella etukäteen jos haluaa reissata?

Minua on aina kiehtonut ajatus lähteä matkalle suoraan – ex tempore. Siis siten, että ottaisi vaan repun (jossa tärkeimmät tarvikkeet) ja kameran, hyppäisi auton rattiin ja lähtisi matkaan. Päämäärää voisi sitten suunnitella siinä ajaessa ja tarvittaessa muuttaa suuntaa juuri siten kun tuntuu. Onko pakko aina suunnitella kaikki etukäteen ja varata kaikki majoitukset jo hyvissä ajoin?

Eihän sitä voi tietää jos ei kokeile. Elokuussa 2018 päätin kokeilla ja Marko oli ajatukseen myös myöntyväinen. Pitää toisaalta mainita, että chatissä kyllä keskustelimme etukäteen minne sitä voisi suunnata ja muutama vaihtoehtokin meillä oli. Kun päivä sitten koitti, emme olleet valinneet niistä vielä yhtäkään. Minä olin valmiiksi jo reissussa, joten se tärkemmät tarvikkeet sisältävä laukku oli jo olemassa. Kameralaukku vaan sen lisäksi autoon ja aikaisin aamulla liikenteeseen.

Ensimmäinen etappi oli varsin selvä. Oulaisista Posiolle Markoa hakemaan. Mahdollisia reittivaihtoehtojakaan ei kovin montaa ole (jos ei sitten lähde sorateille seikkailemaan), joten valitsin suosiolla sen nopeimman ja tylsimmän reitin. En katsonut tässä kohtaa vielä olevani sillä varsinaisella matkalla. Kun Marko sitten Posiolla hyppäsi auton kyytiin, pohdimme mihin suuntaan sitten lähdetään. Vaihtoehtoina oli lähinnä Rovaniemelle päin tai sitten suoraan pohjoiseen kohti Kemijärveä. Valitsimme lopulta jälkimmäisen, koska reitti oli minulle vielä tuntematon.

Ajelimme Maaninkavaarantietä pohjoiseen ja nautimme maisemista. Pysähdyimme kuvaamaan juurikin niin monta kertaa kuin halusimme (monta) emmekä pitäneet etenemisen suhteen mitään kiirettä. Kun iltapäivä sitten alkoi kääntyä illan puolelle ja söimme Kemijärven ABC:lla poronkäristystä, oli aika pohtia missä me viettäisimme yön. Meillä ei siis ollut varauksia yhtään mihinkään. Lopulta päätimme mennä Sallatunturille, sillä Marko oli siellä olevaa Sallatunturin Tuvat –majoitusta katsellut joskus aiemmin. Varasimme mökin (tai käytännössä puolikkaan mökkiä) Booking:in kautta ja varausvahvistus tuli jonkin ajan päästä jo ajaessamme sinne päin.

Paluu oli jo seuraavana päivänä eli tämä oli hyvin lyhyt reissu. Parasta tässä reissussa oli kuitenkin juuri tuo vapaus valita suunta sen hetkisen mielentilan mukaan ja varata majoitus vasta sitten, kun tietää missä on ja mihin haluaa päätyä. Kuvaamisen kannalta oli mukava pysähdellä aina kun siltä tuntui, koska ei ollut kiire mihinkään. Kiire tappaa monta kivaa asiaa.

Ulkomailla en tätä matkustamistapaa ole vielä testannut, sillä se vaatii enemmän aikaa. Lähimmäksi tuota pääsin vuoden 2016 Skandinavian kiertueella, kun majoitukset ja laivamatkat varattiin 2 päivää ennen lähtöä. Siltikin kaikki reissun majoitukset olivat varattuna ennen lähtöä, joten ei mene aivan ex tempore reissusta. Perheen kanssa matkustaessa etukäteen suunniteltu on kuitenkin se turvallisempi tapa.

Oletko sinä uskaltanut lähteä matkaan ilman mitään etukäteisvarauksia tai edes reittisuunnitelmaa? Olisin iloinen, jos kertoisit kommenteissa omista kokemuksistasi.

Risteily Tanskan ja Norjan välillä

Pohjanmeren ylitys vanhahkolla autolautalla

Tanskasta Norjaan pääsee autolla helpoiten autolautalla Fredrikshavnista Osloon. Tuo risteily tuntuu olevan norjalaisille ja tanskalaisille vähän kuin meidän Ruotsinlaivat. Tästä päästäänkin siihen, että kesällä 2016 teimme tuon ylityksen jo -80 luvulta tutulla Viking Rosella – laivalla. Nyt nimi oli jotain muuta ja omistajakin Stena Line mutta laiva oli sama. Käsi pystyyn, kuka risteili tuolla laivalla silloin aikanaan?

Hotel Frederikshavn Sømandshjem – majapaikka lähellä satamaa

Skandinavian kiertueella yövyimme Tanskassa Hotel Frederikshavn Sømandshjem – nimisessä majapaikassa. Sijainti on aivan suuren ketjuhotellin vieressä ja sen parkkipaikalle mekin ensin eksyimme. Oikea hotelli löytyi sitten tarkemmin katseltua ja sen takapihalta löytyi myös ilmainen parkkipaikka majoittujille. Ketjuhotellin parkki olisi ollut maksullinen.

Tanskasta Norjaan lautalla – paluu pohjoista reittiä pitkin

Tanskasta kun pitäisi palata takaisin Suomeen, ainakin itselläni ensimmäinen mielikuva on ajaa Ruotsiin ja siitä sitten kohti Suomea. Miksi pitäisi, kun voi mennä Tanskasta Norjaan autolautalla ja nähdä täysin erilaisia maisemia. Jyllannin niemimaan pohjoiskärjessä on kaupunki nimeltä Fredrikshavn, josta lähtee autolauttoja sekä Ruotsiin että Norjaan.