Mielenkiintoinen luola piilossa teollisuusalueen takana
Löysin Liedon luolakallion, toiselta nimeltään Vankion luolakallion kellarin, selailemalla Retkipaikan karttaa lähikohteista. Yllätykseni luolakallio löytyikin aivan läheltä eikä minulla ollut siitä mitään tietoa entuudestaan. Ajatus jostain kallioluolasta alkoi tuntua sen verran kutkuttavalta, että ehdotin pientä seikkailua nuoremmalle lapsistani. Hänen kanssaan sitten lähdettiin matkaan loppusyksyisenä sunnuntaina.
Eväät pakattuamme lähdimme autolla Liedon Tuulissuo/Avantin teollisuusalueelle. Sieltä löytyy Luolakalliontie, josta tosin on nykyään melko vaikea jatkaa varsinaiselle kohteelle. Syynä on paikalla sijaitseva maanrakennus firma maa-aineskasoineen ja maansiirtokoneineen sekä ilmeisesti joskus kaatopaikkana toiminut pläntti. Päätimme katsoa toisen lähtöpisteen, joka löytyikin vähän matkan päästä Nallintieltä. Google Maps ei muuten tuosta tiestä vielä tiedä mutta Retkipaikan kartta kyllä. Myös siellä oli firmoja mutta sunnuntaisin ne ovat pääsääntöisesti kiinni. Päätimme sitten jättää automme erään huoltoliikkeen parkkipaikalle, jonka vierestä lähti polku suunnilleen oikeaan suuntaan.
Retkipaikan kännykkä-sovellus toimi tässä hyvänä navigaattorina, vaikka en sitä jatkuvasti katsonutkaan. Pari-kolme kertaa matkan aikana kurkkasin todetakseni olevamme menossa oikeaan suuntaan. Alue on siis kallioista metsää ja se polku, jonka valitsimme, nousi ensin yhdelle kalliolle. Tässä vaiheessa mitään asutukseen tai sivistykseen viittaavaa ei enää näkynyt, joten mieli lipui luontomatkailumoodiin. Täältä polku laskeutui taas alemmas aloittaakseen uuden nousun seuraavalle mutta hieman loivemmalle kalliolle.
Maa alkoi käydä tasaisimmaksi, joten tarkistin taas suunnan. Huomasin olevamme melkein kohdalla mutta hieman sivussa. Oli siis poikettava polulta ja talsittava kanervien ja karhunsammalten läpi kohti kallion reunaa. Ajoitus polulta erkanemiseen osoittautui oikeaksi. Tässä kohtaa kallion reuna ei ollut liian korkealla ja pääsimme molemmat laskeutumaan helposti alas.
Luolakallio oli muutaman kymmenen metrin päässä. Luola ja sitä edeltävä ”kanjoni” on noin parin metrin levyinen halkeama kalliossa. Alussa katto oli romahtanut ja aiheutti pientä kiipeilyä lohkareiden ylitse ja välistä. Sitten reitti laskeutui syvemmälle ja tässä kohtaa myös pään päällä oli kalliota. Luin aiemmin juttua tämän olevan melko suosittu retkeilypaikka ja siitä johtuen roskaa on paljon. Tällä kertaa ainoa roska oli yksi juomatölkki, joten jossain vaiheessa on ilmeisesti ollut jokin siivousoperaatio.
Luolakallio ei ole mikään hirveän iso. En pelkästään sen takia kyllä lähtisi kovinkaan kaukaa katsomaan mutta jos seudulle on muutakin asiaa, ei se ollut yhtään hassumpi retkikohde. Kannattaa myös huomioida, että retkessä on parasta se kokonaisuus, ei pelkästään luolakohde. Metsäpolut, kaikenlaiset kolot kallioissa, miltei laavuksi levittäytyvä kuusi sekä ylös-alas kiipeilyt ovat se retken helmi. Itse luolaan tippui sen verran vettä, että eväitä emme siellä syöneet. Parempi paikka löytyi läheisen kaatuneen puunrungon päältä, jossa talvihanskat saivat toimia takapuolen alusena. Kaatuneita puita oli useita ristiin rastiin. Jokin viime vuosien myrskyistä lienee tehnyt tuhojaan. Siitä tosin tuli olo, että tämän annetaan olla aika luonnonvaraisena.
Oletko sinä jo käynyt tässä luontokohteessa? Nyt ennen lumia (jos sitä edes tulee) on varmasti paras hetki käydä. Varokaa kuitenkin liukkaita kallioita. Artikkelin kuvat eivät valitettavasti anna oikeaa kuvaa luolakalliosta. Pitäisi olla stereoskooppinen kamera (kaksi erillään olevaa linssiä), jotta myös syvyyden saisi esiin.
