Pikkuteitä pohjoiseen – virtuaalisesti

0
1666

Jos minulla vain on mahdollisuus valita, ajelisin mielummin pikkuteitä pitkin. Tein pienen testin Google Mapsin avulla ja kokeilin pääsenkö kotoa ajamaan pikkuteitä pohjoiseen. Tarkoituksena oli siis päästä mahdollisimman kauas pohjoiseen ajamalla ainoastaan kolminumeroisia tai sitä pienempiä teitä (eli tien numerossa on 3 numeroa tai enemmän). Ison tien saa ylittää suoraan, jos pikkutie jatkuu tien toisella puolella. Isoa tietä pitkin ei saa ajaa yhtään. Reitin tulee pysyä Suomen rajojen sisällä.

Kartalla leikittelyä

Asetin itselleni tavoitteen päästä Inariin asti tapaamaan Markoa. Tämä tarkoittaisi melkein koko Suomen läpi ajamista, joten tavoite oli haastava. Eikös Suomessa kuitenkin ole niitä pikkuteitä riittämiin? Näinhän se on mutta vaatimus siitä, että suuren tiet saa leikata vain kohtisuoraan ajamatta yhtään niitä pitkin, osoittautui aina vaan haastavammaksi mitä pohjoisemmaksi tultiin.

Asun siis Turun liepeillä Liedon kunnassa. Tie nro 10 Hämeenlinnaan menee tuosta vierestä mutta se on liian iso tie. Heti alussa minun pitikin lähteä koukkaamalla etelän kautta, jotta pääsin Liedon keskustaan ja sen läpi sitten Vanhalle Tampereentielle. Tästä eteenpäin homma olikin helppoa aina Etelä-Pohjanmaalle asti. Reitti oli kaikkea muuta kuin suora ja se tuntui painavan minua kohti länsirannikkoa. Siellä vastassa olisi vaan tie nro 8, jolle eksymistä tuli varoa.

Pohjoinen Suomi

Oulun korkeudella reittisuunnittelusta alkoi tulla hyvin hankalaa. Pikkuteitä oli kyllä riittävästi mutta niiden linjaukset olivat hyvin pitkälti poikittaissuuntaisia ja pitkittäin menevät eivät yhtyneet toisiinsa kohtisuoraan. Reittisuunnitteluun joutui välillä ottamaan mukaan pieniä hiekkateitä, joilla streetview -autot eivät ole käyneet ja millä ei aina ollut edes tienumeroa näkyvillä. Gmaps antoi kuitenkin reitittää niitä pitkin, kun asian aina välillä jouduin testaamaan.

Rovaniemen kiertäminen oli myös melko urakka. Kaupunkialueella joutui tekemään melkoisia mutkia, jotta pysyi poissa isoilta tieltä. Tämän jälkeen pikkutiet (ja isot) alkavat myös harvenemaan, joten vaihtoehtoja ei enää ole. Pitää valita se tie mikä siellä menee.

Minne asti pääsin?

Reitti vei pikkuteitä pohjoiseen ja loppujen lopuksi pääsin paikkakunnalle nimeltä Vaalajärvi, joka kuuluu Sodankylään. Melko pohjoiseen siis mutta vielä jäi Inarista aika kauas. Jos jollain ilveellä tuosta Kittiläntien risteyksestä pääsisi 32,4 km lähteen paikkaan Tepsa, lähtisi siitä taas pikkuteitä Inariin asti. Tavallaan ei siis jäänyt paljon vajaaksi.

Olisi mielenkiintoista ajaa joskus tuo reitti ihan oikeasti. Testata pääseekö niitä teitä pitkin mitä kartan mukaan pääsisi. Onhan siinä pienen pieni mahdollisuus, että olisikin joitain metsäpolkuja tai pieniä teitä, joita google maps ei tunne ja mitä pitkin pääsisin sittenkin myös sen harmittavan osuuden.

Tuolle matkalle pitäisi kyllä varata aikaa ja pitäisi myös olla sellainen auto, jossa voisi yöpyä. Majapaikkojen lähelle kun ei välttämättä pääse.

Otin vielä lopuksi suoran reitin kotikuntani ja tuon päätepisteen välillä. Otsikkokuvanakin on tuo reitti eli matkaa suorinta tietä 956 km. Tuon saa kyllä varmaan kertoa ainakin kahdella, kun ajaa sitä suunniteltua reittiä.

Mihin asti sinä pääset?

Jos sinulla sattuu olemaan aikaa, tee sama koe. Otat kotiosoitteesi, ja yrität päästä pikkuteitä pohjoiseen mahdollisimman pitkälle. Laita kommentteihin kuinka pitkälle pääsit niin voidaan sitten vertailla keskenään. Samalla voit myös virtuaalisesti löytää paikkoja, jonne et muuten välttämättä koskaan eksyisi.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.