Posiolta etelään ja takaisin

Posiolta etelään….

Se oli minun aika tehdä Scenic Road Hunters:n ensimmäinen road trip ihan omin päin. Alunperin tarkoitukseni oli mennä vain Tampereelle Crohn ja Colitis Ry:n järjestämälle vertaistukihenkilökoulutukseen mutta Miika kehitti sille reissulle vähän erilaisen ohjelman kuin oli alun perin tarkoitus. Posiolta etelään ja takaisin mutkien kautta.

Aamulla klo 06.00 starttasin Mazdan tulille ja suuntasin keulan kohti etelää. Reittinä ei ollut mikään lyhyin reitti vaan katselin reittejä maisemien mukaan. Pitkillä matkoilla maisemat pitävät kuskin virkeämpänä kuin tylsät tasaiset maantiet. Niinpä lähdin Posiolta Taivalkoskentielle (863), Jurmuntien (8610) kautta Ouluntielle (Valtatie 20) jolta suuntasin Puolangantielle (78). Toistaiseksi maisemat ja tie olivat mainiot, eikä kelissäkään ollut moittimista.

Puolangalla suuntasin taas tielle nro 800 jota seurasin aina Neittäväntielle (8794)asti. Tästä 800 tiestä sanoa, etten välttämäti toiste suuntaa kyseiselle polulle. Melko tylsä, ellei sitten tahdo katsella melko suoraa ja huonokuntoista tietä joka on reunustettu tiheällä metsällä. Pieni valonpilkku oli Lapinsalmi Oulunjärvellä.

Tuota Neittäväntietä ajelin kunnes tulin taas 800-tielle. Neittäväntie oli ihan ajettava, joskin kunto ei ollut kehuttava. Tuosta 800-tien jälkipuoliskosta en sano sen enempää….

800-tie törmää E75-tiehen. Maantie on maantie ja melko ruuhkainen tällä kertaa. Rekat tietty kerää jonoa mutta nyt oli myös reipas vesisade, jonka vuoksi itse pidin muutaman sujuvan tauon ja annoin jonojen mennä.

Viitasaaren läpi ajettuani lähdin seuraamaan tie nro 77. Nyt tuli vastaan hieno pätkä. Ja kun kelikin lähti kirkastumaan kuskin mielen mukaan niin jo oli hauska ajella. Mäkiä, mutkia, kauniita maisemia ja suht mukavasti levähdysalueita. Olettaisin moottoripyöräilijöiden viihtyvän tuon kaltaisilla teillä. 77:lta lähdin 58 tielle, eikä sekään paljoa huonommaksi jäänyt. Melkeinpä vielä hauskempi. Tietty maltilla saapi ajella mutta eipä mulla kiire mihinkään ollutkaan.

Tieltä 58 valtatie 18 jota pitkin sitten saavuin ensimmäiseen yöpymispaikkaani. Hotelli Mesikämmenen Naava Chalet-huoneisto odotti omine keittiöineen ja saunoineen väsynyttä kuljettajaa…

Mikä huone. Eipä ole ennen tämä heppu päässyt makoilemaan huoneistoon hotellissa. Pikkusen luxuria lapin ukolle. Kaikki on uutta. Tuore puukin vielä tuoksahtaa. Omalta parvekkeelta näkee suoraan Hankavedelle. Tässä on siis erillinen makuuhuone ja tavallaan tupakeittiö. On astianpesukoneet ja kaikki. Ja sauna. Pyykinpesukin onnistuu. Harmi kun on vain yksi yö mutta on sekin jotain.

Kohti Tamperetta

Ähtäristä poistuin kohti Tamperetta Virtain kautta. Matkalla poikkesin Torisevan rotkojärvillä ja muutaman otoksen sain taas matkaan. Itse rotkojärvien kahvio oli jo tältä kesältä suljettu, joten kahvit jouduin hakemaan muualta. Piipahdin myös Ruoveden Helvetinjärvellä, lähinnä kahvilla oli aikomus mutta eipä ollut tuokaan kahvio auki sillä hetkellä. En jäänyt tuntia odottelemaan, koska maantie kutsuu kulkijaa….

Ruoveden jälkeen suuntasin Kurun kautta Tampereelle ja siellä sitten Hämeenpuiston Cumulukseen. Tämä huone oli Crohn ja Colitis ry:n järjestämä. Siitä iso kiitos heille.

Kelpo hotelli. Perustavaraa. Siisti huone kahdella sängyllä. Nuutajärvellä piipahdin moikkaamassa vanhempia kun kerrankin seuduille osuin. Loppupäivä ja ilta menikin lähinnä akkuja lataillessa. Niin kuskin kuin matkassa olleiden kannettavan, kameran kuin kännykänkin.

Koulutuspäivä ja kohti Turkua

Aamupala olikin suorastaan erinomainen jonka kruunasi tietysti aito Tapolan mustamakkara.

Päivä kuluikin sitten Crohn ja Colitis ry:n järjestämällä vertaistukikoulutuksessa.

Sitten olikin aika taas poistua Tampereelta kohti Turkua. Pieni mutka Nuutajärven kautta ja ihan ysitietä Turkuun. Liedosta nappasin Miikan kyytiin ja sitten Radisson Blu Marina Palace hotelliin. Siisti isohko huone. Kylpyamme oli pesuhuoneessa. Kylpyamme itselle ei erityinen ilonaihe ole mutta jotkut tykkää.

Huoneesta näköala oli puolestaan mitä hienoin. Neljännestä kerroksesta aukesi näkymät Aurajoelle. Iltavalaistuksessa joki ja itse hotelli ovat hieno näky. Edes sadekeli ei päässyt pilaamaan tunnelmaa.

Ilta vietettiin miehissä hotellin alakerrassa Grill It! Marina-ravintolassa. Tulikin nautittua kunnolla illasta. Syötiin ja juotiinkin ihan hyvin. Se kun harvoin nähdään nykyään, niin pitäähän sitä sitten juhlistaa.

Takaisin Tampereelle

Aamupala oli kelpo hotellin aamupala. Vaihtoehtoja riittävästi. Täytyy erikseen mainita, että hotellin henkilökunta oli erittäin ystävällistä.

Päivällä sitten muutama tovi Miikan kanssa Liedossa, esim. Vanhalinnassa. En jaksanut kiivetä huipulle mutta muutakin nähtävää on. Esim. jokiranta on mukavan rento paikka.

Liedosta lähdin takaisin Tampereelle tien 2224 kautta ysiteille. Ysitieltä Lempäälän kautta Tampereelle, moottoritietä vältellen. Tampereella majoituin tällä kertaa Omenahotelliin. Huone oli ihan siisti ja punainen….!

Ilta ja seuraava päivä menikin enempi ja vähempi vain ollessa. Hotelli vaihtuu Ilvekseen mutta siitä sitten myöhemmin.

Pysytään Tampereella

Aamupala, jota ei saanut omenahotellissa vaan piti pienen matkan päässä Café Siilinkarista kustantaa itse, oli Ihan ok muttei nyt mitenkään mieleen jäävä. Aamupalan jälkeen pakkasin kamani autoon ja päätin lähteä Forssaan, Urjalan ja Koijärven kautta. Tie on hieno ainakin kesäisin eikä ruuhkistakaan tarvinnut stressata. Sen sijaan ysitie on täynnä jos jonkinnäköisiä maantien-sankareita. Koskaan tuota pätkää ei voi ajaa ilman kaahareita ja niitä, jotka eivät kaiketi ajele joko selvinpäin tai pelkäävät ajamista. Hiljaa, hyvin hiljaa. Vaan eipä minulla edelleenkään kiire ollut minnekään.

Koijärvellä oli pienen hiljentymisen paikka…

Forssasta palasin Menostentien kautta ja piipahdin taas Nuutajärvelle. Maaseutumaisemaa on paljon näillä seuduin. Teiden kunto ei ole enää kovin kaksinen mutta hissukseen kun ajelee, niin pärjää kyllä.

Illemmalla olikin sitten Hotelli Ilveksen vuoro. Sain 17 kerroksesta komian huoneen.

Näköala Tammerkoskelle ja Näsineulakin näkyi. Jo päivänvalossa hieno mutta iltavalaistuksessa todella nätti kaupunki näin ylhäältä katsottuna.

Iltapalan kävin puremassa alakerran Amarillo-ravintolassa. Aivan mielettömän hyvä hampurilaisateria. Amarillo Big Burger sai täyden kympin ja kiitos-terveiset lähti kokille. Illan vain olin ja nautin olostani. Seuraaville päiville olisikin hiukan enemmän ohjelmaa…

Kuopijjoon mänijä

Hotellin aamupala oli myös Amarillon puolella eikä moitittavaa löytynyt siitäkään. Jälleen kivana lisänä mustamakkara, jota ei vain voi ohittaa.

Sitten olikin aika poistua hämeen maisemista ja suuntasin auton keulan kohti Kuopijota. E65 tietä koko matkan. Tässä vaiheessa alkoi kropan vaivat muistuttamaan olemassa olostaan ja kuskin tahti hidastui…

Maisemat olivat Jyväskylän jälkeen tosi hienot ja liikenne rauhallista. Huomasi kyllä, että Järvi-Suomessa ollaan. Paljon vettä ja kiitettävän paljon myös levähdys- ja kahvipaikkoja matkan varrella.

Scandic Kuopio oli hotellini tällä kertaa. Sain itse valita kerroksenkin koska olin ajoissa paikalla. Ylin eli viides kerros oli valinta. Näköala aivan huikea Kallavedelle. Huone siisti ja asiallinen.

Melkeinpä pakollisena käyntikohteena Kuopiossa on tietenkin Puijo ja näkötorni. Korkealla ollaan ja hienon käsityksen siitä miten paljon meillä on järviä ja metsiä. Kuopion kokoinen kaupunkikin melkein hukkuu puiden kätköihin.

Hotellin ravintolassa piti käydä taas syömässä ja kun luulin, ettei Tampereen hamppariateriaa enää voi päihittää niin kyllä sellainen löytyi heti hotellin aularavintolasta. Loisto ateria ja riittävä.

Pohjois-Savosta Pohjois-Pohjanmaalle kohti pohjoista….

Aamupala oli myös hotellissa monipuolinen ja mainio.

Aika pian aamupalan ja suihkun jälkeen oli aika lähteä kohti Oulua ja tämän matkan viimeista kohdetta, Lapland Hotel Oulua. E65-tietä aina Iisalmelle ja siellä 88-tielle. Tie oli hieno ajella eikä maisemissa ollut moittimista. Tie huononi selkeästi kun pääsin Pohjois-Savon ja Pohjois-Pohjanmaan rajan yli. 88 ajoin Pyhännälle asti josta poikkesin tie nro 822. Ihan kokeilumielessä halusin katsoa millaista tietä olisi tarjolla. Tie kapeni mutta ei huono lainkaan. Metsäistä Suomen maantietä tuo oli. Kun aloin lähestymään Oulua, tie oli koko ajan suorempi ja suorempi. Pikkuhiljaa oli jo tylsä ajella eikä maisematkaan tuoneet juuri iloa. Tätä tietä sitten aina Ouluun menevälle E75-tielle. No, motari on motari eikä siitä sen enempää.

Lapland Hotel Oulu. Vautsi. Jo ulkonäkö herätti mielenkiinnon. Parkkihalli löytyy hotellin alakerrasta jonne pääsee samalla avaimella jolla toimii muutenkin kulku hotellissa. Asiakaspalvelu todella ystävällistä. Huone sijaitsi Ruska-kerroksessa ja huone itse oli hienon hieno. Oli saunat ja kaikki. Jopa parveke joka tosin oli täysin lasitettu ja tarkoitettu tupakoitsijoille. Pikavisiitin jälkeen totesin, ettei tuo ole mun paikka. Kamala savuhaju sekä melkoisen kuuma paikka.

Iltaa nyt odotellessa ja alakerran ravintola odottelee nälkäistä kulkijaa.

Ravintola oli hieno kokemus. Jälleen hampurilaisateria mutta keittiön lahjana sain leipämaistiaisia, paistettua voita ja jonkin tomaattisose-jutun jonka nimeä en edelleenkään muista. Aivan loistava kokonaisuus.

Syömisen päälle oman huoneen sauna päälle ja nauttimaan olusesta. Unta ei kaiken tämän jälkeen tarvinnut kauaa odotella.

… Ja takaisin

Seuraavana aamuna aamupalan jälkeen, jota oli riittävästi, noin klo 10 taas tien päälle ja nokka kotia kohti. Suorinta reittiä en nytkään halunnut ajella vaan Pudasjärveltä poikkesin 78 tielle. Siltä tieltä telkkäläntielle 858 jota seurasin aina 941 tien risteykseen josta käännyin oikealle. Nämä tiet olivat ihan kelpo ajettavia ja  tiet olivat myös maisemiltaan aivan kelpoja.  Porojen lisäksi muuta liikennettä ei todellakaan enää ollut ylenmäärin. Tietä 941 ajoin korouoman risteykseen asti. Tässä kohti kulutin pienen tovin kun mietin lähteäkö seuraamaan tuota tietä vain jatkanko suorempaa reittiä kotiin asti.

 

Päätin sitten lähteä kohti korouomaa. Puisessa kyltissä luki matkaa olevan noin 17 km. En itseasiassa seurannut koko aikana mittaria. Meni huomio ihan muuhun tuolla matkalla. Muutaman kerran mietin, jotta pitäskö kääntyä takaisin… Ehkä koko reissun haastavin pätkä oli tuo. Oli isoja kiviä, kuoppia ja vaikka mitä matkan varrella. Ruuhkaa aiheutti vain porot. Muita autoja ei onneksi näkynyt. Tie oli niin kapea, ettei välttämäti kahta autoa rinnan olisi sopinut.

Meni kaiketi lähemmäs tunti tuon pätkän ajamiseen mutta siitä selvittiin auton kanssa ehjin nahoin. Korouomassa on alkukesästä avattu kahvila Korocafe jossa nautin taatusti ansaitun munkki kahveet. Tuota paikkaa voin suositella.

Tämän jälkeen olikin aika suunnata kohti Posiota ja kotia. Korouomasta lähtee onneksi hyväkuntoinen ja lyhyt tie Rovaniementielle. Tästä ei ollutkaan enää kuin parikymmentä kilometriä melko hyvää tietä Posiolle.

Kotiin pääsin reilun viikon reissusta ehjin nahoin. Muutama päivä meni tyhjän olon vallitessa ja kroppa kyllä muistutti, että jotain tuli tehtyä.

Tälläinen seikkailu. Toivottavasti joku saa tästä jotain irti tai ainakin jaksaa lukasta tarinan läpi.

Minä puolestani kiitän kaikkia osallisia jotka mahdollisti tämän matkan.

Yhteistyössä mukana:

Miika

Crohn ja Colitis ry

Blogiyhteistyönä ilmaisen majoituksen järjestivät:

Radisson Blu Marina Palace

Hotelli Ilves

Lapland Hotel Oulu