Leppoisa kävely luonnossa vai hikinen porrastreeni

Perhoslaakso on Rodoksen saaren yksi tunnetuista nähtävyyksistä. Sinne tehdään retkiä bussilla mutta hienointa sinne on ajaa autolla omatoimisesti. Perhoset ovat laaksossa varmimmin toukokuussa mutta näemme niitä siellä vielä kesäkuun alussakin, kun me kävimme kurkkaamassa. Perhoset saapuvat laaksoon elämänsä loppumetreillä. Ne saavat hieman ravintoa makeaa mahlaa erittävistä puista. Perhoset ovat kuitenkin jo niin väsyneitä, että niiden pakottaminen lentoon häiritsemällä, todennäköisesti koituu niiden kohtaloksi.

Ihmiset eivät osaa käyttäytyä

Joka paikassa varoitetaan, että lapset eivät saisi meluta suuresti ja että reitillä tulisi kulkea rauhallisesti perhosia häiritsemättä. Omalla reissullani huomasin, että lapset kyllä osasivat käyttäytyä. Ne olivat lähinnä keski-ikäisiä miehiä, jotka jostain syystä saivat päähänsä taputtaa lujasti tai jopa heiluttaa puuta saadakseen perhoset lentoon. Tässä kohtaa voi onneksi todeta, etteivät olleet suomalaisia. Tällainen on erittäin itsekästä ja ajattelematonta toimintaa joka tapauksessa.

Muuten ihmiset kyllä osasivat antaa tilaa toisille ahtaissa paikoissa ja jopa odottaa, jos oli ottamassa juuri valokuvaa.

Reitti laaksoon osa elämystä

Oma suositukseni on, että omalla (vuokra-autolla siis) tullessa saavutte perhoslaaksoon etelän puolelta koukaten. Tämä käy helpoiten ajamalla vaikka Falirakin kautta. Aluksi ajetaan normaalia maaseututietä ja muutaman kylän läpi mutta sitten alkavat vuoret ja lopuksi laskeudutaan laaksoon serpentiinitietä pitkin. Tuo pätkä on melkein parasta ajoreittiä mitä itse olen Rodoksen saarelta löytänyt.

WC:t laaksossa

Näin suolisto-ongelmaisena vessojen sijainti Perhoslaakso:ssa kiinnostaa aina, joten siksi otankin tämän tässä käsittelyyn aivan oma otsikon alla. Tämäkin asia on yleensä sellainen, mikä aina jää matkailuinfoista ja toisten artikkeleista mainitsematta. Eli todellisuus on se, että vessat ovat alhaalla luontopolun ulkopuolella ja seuraava on vuoren päällä sijaitsevassa kahvilassa. Välissä ei ole mahdollisuuksia. Polku on noin kilometrin mutta ajallisesti vie enemmän kuin pituuden puolesta voisi laskea. Molemmat vessat ovat porttien ulkopuolella ja tarvitset kolikon (en muista oliko euron vai kahden) päästäksesi sisään.

Luontopolku

Luontopolku menee tiheässä metsikössä ja alkumatkasta vieressä virtaa joki, jonka varrella on pieniä putouksia (siis todella pieniä). Perhoslaakso ja sen luontopolku on käytännössä kiipeämistä vuorelle enkä voi suositella sitä kovin huonojalkaisille. Alussa mennään hieman terassimaisia rakennettuja reittejä pitkin. Sitten se muuttuu tavalliseksi metsäpoluksi. Perhosia voi nähdä alkupuoliskolla puissa mutta niiden suojaväri siipien yläpuolella tekee ne aika hankalaksi havaita. Lentäessä siipien alaosan värikkäämpi väri näkyy paremmin. Polun varrella voi nähdä myös muita eläimiä. Me näimme mm. pari taskurapua.

Puolivälin jälkeen puut harvenevat ja rinne jyrkkenee. Tässä kohtaa on polkuun rakennettu kaikenlaisia porrastyyppejä kiipeämistä helpottamaan. Jyrkkää meno on silti. Vettä kuluu, koska kuuma ja kostea ilma tekee kiipeämisestä entistä rankempaa. Ylhäällä kiipeäminen palkitaan, tai siis pystyt palkitsemaan itsesi siellä sijaitsevassa kahvilassa. Siitä voikin sitten kerätä voimia takaisin kävelyyn, joka toki alamäkeen mentäessä on huomattavasti helpompaa.

Onko Perhoslaakso hyvä kohde?

Jos ottaa huomioon nuo yllä mainitsemani asiat, ehdottomasti kannattaa käydä varsinkin alkukaudesta. Rodoksen saarelta ei löydä montaa paikkaa, jossa olisi näin vihreää ja metsäistä. Puro solisee kivasti vieressä ja ravutkin oli kiva bongata. Parkkipaikka alhaalla oli ilmainen ja ennen puoltapäivää siellä oli hyvin tilaa. Varaudu siihen, että turisteja on muitakin. Hetken joutuu siis aina odottelemaan, jos ei halua ihmisiä valokuviin. Kiire kannattaa jättää pois portista sisään tultaessa. Paikasta nauttii eniten juuri hiljalleen ja yksityiskohtia katsellen.

4 KOMMENTIT

  1. Täytyy laittaa harkintaan. Ollaan menossa Rodokselle kesäkuun alussa, silloin ehkä on vielä perhosia, mutta jaksavatko lapset kiivetä? Luultavasti jaksaisivat, mutta minun laitani voikin olla huonommin. 🙂

    • Riippuu vähän lapsien iästä mut meidän 5-v jaksoi kyllä. Kunhan pitää huolen nestetasapainosta.

      Suorituksena tuo on helpompi kuin esim. Tsambikan luostari, josta seuraavaksi kerron.

  2. Tulimme Rodokselta kotiin 17.5. Olimme viikon ja kävimme myös Perhoslaaksossa. Maksoimme 3 €:n sisäänpääsymaksun. Eikä nähty ensimmäistäkään perhosta. Joki/puro oli melkein kuivunut ja toisessa päässä olevan putouksen alapuolella olevassa lammessa ei ollut juurikaan vettä.

    Muutoin Rodos oli ihana.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.