Road trip: Hämeen härkätie (osa1)

Hämeen härkätie Turusta Somerolle

”Tuu tuu tupakkarulla, mistäs tiesit tänne tulla. Tulin tuota Turun tietä, hämäläisten härkätietä.”

Näin alkaa tunnettu lastenlaulu, joka usein lauletaan lasten nukuttamiseksi. Hämeen härkätie on kuitenkin ihan oikea tieväylä, jota etenkin kauppiaat käyttivät keskiajalla. Silloin se ei ollut kuin kasvillisuuden keskelle raivattu kapea kulkuväylä mutta hiljalleen se leveni kun liikennemäärä kasvoi. Nykyään Hämeen härkätie on osittain museoitu ja muiltakin osin hyvin viitoitettu. Se vie Turun linnalta Hämeen linnalle kiertäen kauniita pikkuteitä keskellä maaseutua. Kävimme ajamassa tuon tien testissä olleella Porsche Macan S Dieselillä.

”Nyt meitä vierähän linnasta linnahan…”

Oli heinäkuu vuonna 2014. Kello oli noin viisi aamulla ja olimme Markon kanssa saapuneet Turun linnan pihalle, tarkoituksenamme aloittaa päivän kestävä road trip Hämeen härkätietä pitkin. Muita ihmisiä ei juuri näkynyt, yhtä lenkkeilijäpariskuntaa lukuunottamatta. Ilma oli silti jo lämmin ja päivällä se tulisi olemaan jopa kuuma. Jos tarkoituksena on kuvata road tripiltä videota ja valokuvia, on reissuun menevä aika vähintään kolminkertainen verrattuna siihen, että reitin vaan ajaa. Tästä syystä aikainen lähtö oli enemmän kuin tärkeää. Toinen syy toki oli se, että sai kuvata rauhassa.

Lähdimme siis Turun linnalta ajelemaan pitkin Linnankatua Turun tuomiokirkolle päin. Sieltä päädyimme Hämeentielle, jota ajoimme suunnilleen TYKS:in uuden T-sairaalan kohdalle (Helsingintien ylitse). Tässä kohtaa viitoitus ohjaa Vanha Hämeentielle, joka menee tuon härkätien päällä. Tätä jatketaan Kuralan Kylämäelle asti, joka on maatila museo. Mikäli aika antaa myöden, kannattaa siellä käydä tutustumassa, miten ennen on maatilalla hoidettu viljelyitä ja on siellä myös perinteinen sepän paja.

Kylämäen jälkeen pitää palata kymppitielle hetkeksi ja ajella Lietoon. Liedon kohdalla alkaa ensimmäinen museoitu osuus, Vanhalinna. Liedon vanhalinna on kukkula, jossa ennen Turun linnaa on ollut jonkinlainen linnoitus. Tällöin vesikin on ollu paljon ylempänä, joten tuo kukkula ei ollut niin korkea kuin nyt. Nykyään kukkulan alla on museo ja itse kukkulalle pääsee kiipeämään portaita pitkin. Alaosassa on portti, joka on vanhaa osaa. Ylhäällä kukkulalla on on kalliossa kiinni metallikiinnikkeitä, jotka ovat olleet osa tuota linnoitusta. Kukkulaa kiertää myös luontopolku, jossa on kyltein kerrottu kasveista ja muista asioista.

Vanhalinnan jälkeen museoitu hiekkatie jatkuu vielä hetken verran, kunnes tulee Liedon Nesteen kohdalle ja liittyy uudelleen 10-tiehen. Tässä kohtaa joutuu nykyistä tietä ajelemaan noin 17km ennen kuin päästään uudelleen Härkätielle. Sen tähden kävimme omalla reissulamme poikkeamassa Liedon Parmanharjulla katsomassa vanhaa mäkihyppytornia. Parmanharjulla on myös luontopolkuja sekä pururata lenkkeilyä ja hiihtämistä varten.

Tarvasjoen liittymästä käännytään vasemmalle ja päästään uudelleen härkätielle. Tie on asfalttipintaista mutta mutkittelee mukavasti ja seuraa jokea. Hieman Tarvasjoen keskustan jälkeen tie tulee jälleen kymppitielle mutta nyt se ylitetään ja jatketaan Härkätietä toisella puolella.

Tällä puolella tie seuraa edelleen jokea, joka nyt on muuttunut Paimionjoki -nimiseksi. Tie kiermurteleen pitkin maalaismaisemia ja läpi muutamien kylien kuten Marttila ja Koski Tl. Jossain vaiheessa Koski Tl:n jälkeen joki muuttuu järveksi (Pitkäjärvi) ja sitä seurataan Somerolle asti.

Me pidimme puolivälin paussin Somerolla huoltoasemalla mutta kesäaikana reitillä on myös pieniä kahviloita, puoteja sekä pienpanimo. Tarvasjoelta Somerolle on noin 53 kilometriä ja sitä voi hyvillä mielin kutsua oikeaksi ajajan tieksi. Nopeusrajoitus on suurimmaksi osaksi kylläkin 60 km/h mutta tiellä on monia ”pimeitä” mutkia ja niiden takaa ilmestyvä traktori tai maitoauto voisi suuremmilla nopeuksilla olla kohtalokasta.

Tässä oli tämän reissun ensimmäinen osa. Alla on vielä siitä kuvattu video. Osassa kaksi kerron millainen tie on Somerolta Hämeenlinnaan.