Saariston rengastien jatkettu versio
Kun lähdetään autolla Ahvenanmaalle, katsotaan yleensä 2-3 laivayhtiön tilanne ja varataan sitten autopaikka. Mitä jos kuitenkin ottaisi tuon välin seikkailuna, varaisi matkaan pari päivää ja menisi ajamalla Ahvenanmaan pääsaarelle asti? Me teimme toukokuun viimeisellä viikolla tällaisen reissun ja testasimme, saako matkasta näin enemmän irti.
Saariston rengastietä on virallisesti kaksi versiota; rengastie ja pieni rengastie. Olisiko se sitten megarengas tai Saariston laaja rengastie, jos kiertää ihan Ahvenanmaan pääsaaren kautta? Oli mikä oli, minua on aina kiinnostanut miten hyvin autolla pääsee ihan sinne asti, mihin saaristo loppuu.
Marko saapui Pohjoisesta käymään Turun seudulle ja olimme sopineet menevämme ajamalla Ahvenanmaalle. Aikaa oli varattu torstaista sunnuntaihin eli aika sopivasti kuvaustaukoja ajatellen. Meillä oli mietinnässä vielä paluu eteläisen linjan yhteysaluksilla mutta ne olivat täyteen buukattuja ja toisaalta siellä ei ajamista tule senkään vertaa (paitsi sitten Korppoosta lähtien). Paluumatkalle varasimme laivapaikan hytillä.
Lähtö
Lähdimme matkaan Liedon Vanhalinnan vuoren päältä. Sieltä on hyvä tiirailla maisemia ja ottaa vaikka panoraamakuva. Jostain syystä olemme tuolta lähteneet aika monesti reissuun ja niin oli siis tälläkin kertaa.
Lieto on siis Turun vieressä oleva kunta ja matka käy joka tapauksessa Turun läpi. Kutsutaan siis matkaa Turusta Ahvenanmaalle ihan selkeyden vuoksi. Ajoimme ensin Turun ja Raision läpi Naantaliin nähdäksemme paremmin mistä Turun saaristo alkaa. Sen jälkeen otimme tähtäimeksi paikan, johon saaristo loppuu eli alkaa ns. aava meri. Suuntasimme auton siis kohti Kustavia.
Kustavista Kumlingeen
Ålandstrafiken:in yhteysalukset lähtevät Kustavissa sijaitsevasta Vuosnaisten satamasta. Liput kannattaa ostaa verkkokaupasta etukäteen niin ainakin voi olla varma laivaan mahtumisesta. Maksu kattaa mantereelta kulkemisen Ahvenanmaan pääsaarelle yhteen suuntaan. Välilaivat eivät ole erikseen maksullisia. Lippu maksoi 24€ mutta siitä sai jostain syystä alennuksen ja maksettavaa jäi 19,20€. Ensimmäinen yhteysalus lähtee jo seitsemältä aamulla ja toinen sitten kahden jälkeen iltapäivällä. Meillä oli liput tuohon jälkimmäiseen, ettei tarvitse ihan viideltä aamulla lähteä ajamaan.
Ennen Vuosnaisten satamaa on yksi lossiväli. Se luetaan kuitenkin maantieksi eikä näin ollen ole maksullinen.
Laiva kulkee Vuosnaisista Åvan saarelle ja aikaa matkaan kuluu 40 minuuttia. Aikaa voi viettää joko peräkannella tai sitten sisätiloissa, josta löytyy tuoleja ja pöytiä sekä pieni kahvila. Kahvilatiski tuntui tosin olleen auki noin 15min matkan alusta. Ikkunapaikoille päästäkseen olisi pitänyt sesongin ulkopuolellakin unohtaa kannella maisemien tiirailu ja marssia suoraan varaamaan paikka.
Kun yhteysalus on rantautunut Åvan satamaan ja laskenut matkustajat autoineen rannalle, seuraa noin 22 kilometrin ajelu punaisia asfalttiteitä pitkin. Tässä kohtaa olet periaatteessa jo tullut ajamalla Ahvenanmaalle mutta reissua kannattaa jatkaa pidemmälle.
Maisemallisesti parasta antia on siirryttäessä Brandön saarelle ja seuraavan kerran siirryttäessä Torsholman saarelle. Tie kulkee molemmissa paikoissa kapeaa maakaistaletta pitkin saarien ja meren ympäröimänä. Jos mahdollista, niin ne kannattaa ikuistaa valokuviin.
Saattaa olla, että mieli tekee valokuvailla ja kierrellä tuolla enemmänkin. On kuitenkin hyvä muistaa, että seuraava laiva lähtee noin tunti siitä, kun Åvan on rantauduttu. Vajaa puoli tuntia menee jos ajaa pysähtymättä.
Seuraava yhteysalus lähtee Torsholman satamasta ja kulkee Lappo:n kautta Kumlingen saarelle. Ahvenanmaalla on sellainen sääntö, että yhden päivän aikana et voi mennä mantereelta pääsaareen asti. Yksi yö tulee viettää saarilla. Tai on siinä pienoinen mahdollisuus mutta muistaakseni vaatii luvan ja maksaa ihan yhtä paljon kuin se yöpyminenkin. Me olimme varanneet majoituksen Kumlingen saarelta ja paikan nimi oli Kumlinge Stugor. Kyseessä on siis vuokrattavia mökkejä. Restaurang Kastören sijaitsee samassa paikassa ja se on saaren ainoa ravintola.
Saavuimme paikalle ja kirjauduimme sisään. Olimme varanneet valmiiksi myös illallisen ravintolasta. Sesonki ei ollut vielä alkanut ja se vaikutti pariinkin asiaan. Ravintolan kokki ei ollut vielä aloittanut mutta paikan omistaja kokkasi meille ruuan. Vaihtoehtoja ei juuri ollut mutta lähti se suurin nälkä tuollakin. Ruoka huuhdeltiin alas Ahvenanmaalaisella oluella.
Saatiin kunnia myös vihkiä käyttöön mökkikylän uusi huoltorakennus eli WC:t, suihkut ja sauna. Oltiin ensimmäiset vieraat niissä. Hienot tilat oli kieltämättä tehty mutta hieman vaivasi se, että tosiaan vessaan on mökistä se 50m. Itse mökki taas on pieni kuin mikä. Sisälle mahtuu kaksi kerrossänkyä ja pirttipöytä. Ilmastointia ei ole (ikkunan saa auki mutta ei sitä kylmällä ilmalla kauaa voi pitää), joten melko tunkkaista oli aamulla vaikka meitä oli vain kaksi.
Maisemat olivat todella upeat. Heräsimme aamulla melko aikaisin, joten ehdimme lennättää droneja ja valokuvata ennen aamiaistarjoilua. Katseltiin joutsenta ja muita vesilintuja ja nautittiin saariston rauhasta.
Aamiainen oli melko suppea, sesongin ulkopuolisuus varmaan siihenkin syynä. Emme kuitenkaan olleet tuolla ainoita vieraita. Siellä oli kaksi muutakin porukkaa autoineen sekä pari polkupyöräreissaajaa.
Kumlingesta pääsaarelle
Seuraava yhteysalus (sama millä edellisenä päivänä oli matkustettu) lähti Kumlingen satamasta aamulla klo 9:10 Enklingen kautta Hummelvik:iin, joka on viimeinen satama ennen pääsaarta. Tuo yhteysväli kesti tunti 20 minuuttia eikä siinä ollut edes niin paljoa nähtävää. Saaret ovat täällä jo melko erillään toisistaan.
Hummelvikistä aukesi sitten tie, jota pitkin sai ajaa 11 kilometriä ennen seuraavaa lossiväliä. Lossin jälkeen ollaankin perillä pääsaarella.
Loppupäivän käytimme saaren nähtävyyksiä kierrellen (erillinen artikkeli). Yöksi menimme Eckerö:stä varattuun hotelliin, joka oli lähellä reissumme päätepistettä eli sitä saariston loppua. Kolmas päivä oli harmaa ja sateinen. Siirryimme ainoastaan Maarianhaminaan ja tutkimme tuota Ahvenanmaan ainoaa kaupunkia aina sadekuurojen välissä. Paluu oli neljäntenä päivänä Viking Grace – laivalla.
No kannattiko mennä ajamalla Ahvenanmaalle?
Jos tuota väliä ei ole koskaan ajanut, ehdottomasti kannattaa. Ihan kokemuksen kannalta kannattaa. Ainoa mikä tuossa vähän haittaa on tuo yöpymiseen pakottaminen ja saarilla kun ei kovin kummoisia majoituksia ole. Turha odottaa mitään hotellitasoista yöpymistä. Paras olisikin varmaan asuntoauto mutta jos olet menossa ajamalla Ahvenanmaalle vaikka polkupyörällä, niin kyllä nuo mökit sentään telttamajoitusta paremmat on. Tai kuka mistäkin tykkää.
Laivavälien hohto alkaa hiipua viimeistään jatkettaessa Kumlingesta eteenpäin. Silloin siinä ei ole enää mitään uutta, tekemistä ei juuri ole eikä saaristokaan ole parhaimmillaan. Parasta tuossa reitissä on ne ajovälit saarien välillä, niiden kapeat ja mutkaiset tiet punaisella värityksellä. Vähän kuin olisi vuoristossa mutta kuitenkin meren tasalla.
Yöpymisessä parasta oli aamu. Se hiljainen hetki, kun vesi on tyyni ja se rauha ympärillä. Siinä sielu lepää.
Tuota reittiä olemme kulkeneet aikoinaan niin purjeveneellä kuin autolla. Ja autolla juuri noin kuin tekin, että toiseen suuntaan ehkä Viikkarilla ja toinen suunta saarelta saarelle menevillä lautoilla. Olimme kesän ”parhaaseen” ruuhka-aikaan liikkeellä, mutta kun yövyimme Vårdössä saimme etuajo-oikeuden lautoille paikallisten tapaan – piti vaan osoittaa varaus/lasku yöpymisestä reitin varrella. En tiedä onkohan tämä edelleen voimassa, mutta joskus tällä yritettiin ehkä ainakin vähän hidastaa pelkästää läpiajavien ”vauhtia” 🙂
Nyt ei tarvinnut esittää mitään kuitteja yöpymisestä mutta toisaalta näkeehän ne varaukset sieltä Ålandstrafikenin palvelusta.
Vårdö on muuten jo siellä Ahvenanmaan pääsaaren puolella, koska laivareitti lasketaan Hummelvikistä alkavaksi.
Ahvenanmaa on tuntematonta seutua itselle ja olen vain jossain Turun saaristossa käynyt luokkaretkellä miljoona vuotta sitten. Kuulostaa kivalta reitiltä ja ehdottomasti joku päivä koettava!
Kyllähän se kannattaa käydä kurkkaamassa, jos mahdollisuus tulee. Ajamalla (oli sitten autolla tai polkupyörällä) näkee saariston koko kauneuden
No just. Pakotetaan yöpymään ja sitten ei ole edes kunnon majapaikkoja…
”Ilmastointia ei ole (ikkunan saa auki mutta ei sitä kylmällä ilmalla kauaa voi pitää), joten melko tunkkaista oli aamulla vaikka meitä oli vain kaksi.” Ikkuna auki nukkumiseen on kaksi koulukuntaa. Minä kuulun siihen, jotka pitäisi ikkunoita auki kesät ja talvet, ja käskee hakemaan lisäpeiton. Loppu pesue epäilee, että tarkoitukseni on jäädyttää heidät kuolleeksi… Tavallaan ymmärrän kyllä ilmastoinnin puuttumisen noin ”alkeellisessa” majoituksessa, mutta tunkkaisessa ilmassa ei ole kiva nukkua. Viileä ilma ei ole ongelma, jos on kunnon makuukset, mutta luultavasti tuolla ei ollut tarjolla mitään untuvatäkkiä ja flanellista alulakanaa 😀
Joo ei ne liinavaatteet ja täkit mitenkään erityisen paksuja olleet (ja niistäkin piti maksaa erikseen).
Eihän tuohon periaatteessa tarvittaisi, kun joku ritilällinen ja suojakuvullinen reikä seinään. Kesälämpötiloissa oltais kyllä jätetty ikkuna raolleen mut nyt hampaat melkein kalisi ulkona ollessa (ja sisällä mökissä kun sinne tultiin. Lämpö ei ollu päällä)
Kiitos, olen vähän miettinyt tuota Vespalla, mutta ehkä pitäisi kiertää lyhyempi reitti ja kulkea saaristossa niin, että pääsisi kivoihin paikkoihin yöpymään. Pitänee siis pakata Vespat taas pakuun ja paku laivaan. Pakussa ne kulkivat Toscanaankin. 🙂
Toi vois olla Vespalla aika mukavakin reitti. Brändön saarella on joku hotelli Gullvivan. Ei ole kokemusta siitä mut ei sekään iso ole.
Tämähän alkoikin kiinnostamaan. Kauanhan matkaan kestäisi polkupyörällä? Telttamajoitus olisi itselle ihan käypä, joten se ei olisi ongelma ja alkeelliset mökitkin kävisivät mainiosti. Olisikohan se ensi kesän juttuja sitten 😉
”Live Now Dream Later” -Saana on vissiin joskus menny pyörällä. Hän ehkä osais kertoo tarvittavan ajan.
Aika lujaa saa ajaa (30 kmh) jos meinaa samoilla lautoilla mennä kuin mentiin autolla. Toki jos pystyy yöpymään lähellä Vuosnaisten satamaa ja menee ekalla lautalla yli. Sit on aikaa pyöräillä 5 tuntia sitä 30 kilometrin pätkää, kun menee iltapäivälautalla seuraavan välin
Monta kertaa olen miettinyt mennä/tulla mantereelle näillä lautoilla, mutta vielä se on jäänyt tekemättä. Olen ainoastaan tehnyt retkiä saaristoon Manner-Ahvenanmaalta käsin. Yöpyminen saaristossa ei siis ole pakollinen, mutta jos kulkee saariston läpi yöpymättä, silloin pitää maksaa lautoista ”läpikulkuliikenteen” mukaisesti, ja silloin hinta on jo erittäin tuntuva. Mutta kiellettyä se ei ole. Tämä on ihan sama meille Ahvenanmaalla asuville (paitsi jos on saaristolaisten vuosikortit), tällä halutaan rajoittaa läpikulun määrää, lautat ovat jo nytkin täynnä kesäisin.
Muutama vuosi sitten on muuten lanseerattu ’Ahvenanmaan rengasreitti’ noiden saariston rengasreittien rinnalle, kun alussa mietit sopivaa termiä. 🙂
Tervetuloa uudelleen!
Voishan sitä uudelleenkin tulla mut majoitus pitäis olla muualta 😊. Maisemat oli kyl kauniita.
Kiitos, kun tarkensit noita sääntöjä. Katsoin silloin itse, että se nopea siirtyminen oli yhtä kallis kuin majoittuminen välillä.