Yksi villi idea
Ajamisen ilo ja siitä nauttiminen on kummallinen asia. Sitä on vaikea selittää ihmisille, joille auto on vain keino päästä paikasta toiseen. Mikä saa ihmisen vain istumaan autoonsa ja ajaa, ajaa ja ajaa, kunnes on niin väsynyt, ettei enää yksinkertaisesti pysty jatkamaan vaikka haluaisikin? Tähän voi johtaa varmaan montakin seikkaa mutta mieleeni tulee nyt kaksi tärkeintä; hyvä auto ja upeat tiet. Tämä on tarina road tripistämme Jäämerelle ja takaisin. Reissu johon kulutimme 4 vuorokautta ja ajoimme 4000 kilometriä.
Tämä on tarina sulasta hulluudesta, upeista maisemista ja iloisesta autosta – Mini Roadster S:stä.
Minulle oli tulossa koeajoon avoauto – Mini Roadster S. Päälimmäinen suunnitelma tuota varten oli se, ettei kummempia suunnitelmia ollut. Toisin sanoen jotain kuvauksia pitkin testiviikkoa lähimaisemissa. Noin viikkoa ennen auton saamista, päähäni pälkähti ajatus road tripin tekemisestä. Olihan sentään kesä ja samassa yhteydessä alkaisi myös kesälomani. Olin chatti-yhteydessä kaverini Markon kanssa ja tuossa kohtaa olisi ollut mielenkiintoista istua kärpäsenä hänen katossaan, kun kirjoitin viestin.
”Hei, mulla ois yks villi idea. Mitä jos käytäisiin Jäämerellä?”
Laina-aika autolle oli alunperin tiistaista perjantaihin mutta tuo ei olisi millään riittänyt noin pitkään matkaan. Sain kuitenkin puhuttua auton meille jo maanantaista klo 12 eteenpäin. Yleensä kun tällaisille reissuille lähdetään, suunnitellaan ajoreitit ja varataan yöpymiset etukäteen. Ehkä saatetaan jopa miettiä ruokailupaikatkin. Siis sellaiset ihmiset, jotka suunnittelevat etukäteen. Me suunnittelimme ajoreitin edellisenä iltana ja se oli suunnilleen seuraavanlainen: Jäämerellä seuraavana aamuna. Takaisintulomatkalla sitten kuvaamista ja kiertelyä enemmän. Menomatka olisi näin ollen suoraa paahtamista pohjoiseen, lyhyttä tapaamista lukuunottamatta.
Ensimmäinen päivä
Herätys maanantaiaamuna oli todella aikaisin mutta parin muuttujan takia pääsin lähtemään vasta kello yhdeksän jälkeen. Ajatus maisemareittien ajamisesta Turusta Helsinkiin kuoli siis siihen ja meidän oli pakko painaa moottoritietä pitkin. Hain Markon Turusta ja käänsimme oman Mazda 6:seni kohti Helsinkiä. Puolivälissä alkoi olla sen verran nälkä, että pysähdyimme Saukkolassa olevalle Ykköspesälle sämpylä-tuoremehulle.
Helsingissä oli ensin suunnattava Canonin toimipisteelle, sillä olin sopinut videokameralainasta. Saimme reissulle lainaan Canon Legria HF G25 -videokameran. Tämä reissu olisi samalla hyvä testi kameralle. Valitettavasti akku oli täysin tyhjä eikä ensimmäisestä pidemmästä pysähdyksestä ollut mitään tietoa. Kamera sai siis toistaiseksi pysyä laatikossaan.
Mini odotti meitä BWM Suomen toimipisteessä Vantaalla Kehä 3:sen kupeessa. Ensimmäinen vilkaisu autoon ja kaikki näytti lupaavalta. Tavaratilan avaaminen taas toi pienen epätoivon, sillä Mazda 6 farkun tavaratila oli suunnilleen täynnä tavaraa ja ne oli tarkoitus saada sullottua Minin sisään. Mini on kuitenkin kangaskattoinen ja siten kattomekanismi ei ryöstä samalla tavalla tilaa tavaratilasta kuin kovakattoisilla (avomalliset). Auto on kaksipaikkainen mutta penkkien takana on vielä pieni tila, johon jotain tavaraa saa myös mahtumaan. Eihän ne kaikki tavarat sinne sitten mahtuneetkaan, sillä meidän piti jättää kaksi makuualustaa pois (olimme varautuneet myös telttamajoitukseen). Saimme sullottua autoon siis lentolaukun, rinkan, teltan, molempien vaihtokengät, useamman eväs- ja tarvikemuovikassin, pitkän kuvausvarren ja kaikki kameravarusteet. Aivan uskomattoman paljon verrattuna auton kokoon.
Olin ajanut Liedosta Turkuun ja sieltä Helsinkiin mutta tahdoin silti ottaa ensimmäisen ajovuoron myös Minillä (mitäs minä sanoinkaan edellisessä postauksessa niistä ajovuoroista). Ensimmäinen etappi oli siis ajettu ja toinen etappi olisi Vantaalta Jyväskylään, missä meillä oli sovittu tapaaminen yhden autobloggaajan kanssa.
Vakaa tarkoituksemme oli ajaa suoraan nelostietä Jyväskylään mutta pienen suunnittelemattoman Vuosaari-sightseeing -koukkauksen jälkeen ajelimme onnellisen tietämättömänä vitostietä kohti Mikkeliä. Tästä johtuen onnistuimme tuolle välille saamaan 72 extrakilometriä. Ei se silti juuri harmittanut vaikka moottoriteillä ei juuri maisemista pääsekään ihailemaan.
Jyväskylässä, tapasimme siis autobloggaaja POLOisen ja juttelimmekin autojutuista aika pitkään. Samoista aiheista kirjoittavia henkilöitä kun tapaa harvoin ja tällaiset tapaamiset tuovat mukavan lisänsä road tripeille. Itse asiassa olenkin jälkeenpäin miettinyt, että tapaamisia pitäisi suunnitella aina road tripeille, jos ei toisten bloggaajien kanssa niin vaikka lukijoiden kanssa. Voisi esimerkiksi kertoa etukäteen olevansa tiettynä aikana jossain tavattavissa ja halukkaat voisivat tulla juttelemaan. Kenties jopa valokuvauttamaan itsensä meidän ja auton kanssa.
Tapaamisen jälkeen suuntana oli enää Jäämeri. Sitä kohti lähdettiinkin nelostietä pitkin, niin tylsä kun se tie onkin pitkän matkaa. Pyhäjärven kohdalla (181 km Jyväskylästä pohjoiseen) pysähdyimme ruokailemaan. Oli jo alkuilta ja koko päivän oli satanut. Sateesta johtuen ei tähän mennessä ollut valokuvattukaan juuri yhtään. Nyt aurinko kuitenkin tuli pilvien takaa esiin ja jatkaessamme matkaa, saimme ensimmäisen kerran laskettua katon alas.
Oi sitä vapauden tuntua, kun kesäkuun viimeisinä päivinä saimme ajaa kohti Oulua pipot päässä ja talvitakit niskassa. Viileydestä johtuen nostimmekin katon takaisin päälle melko pian ja laskimme sen uudelleen vasta Oulun keskustassa. Oulussa halusimme hetken aikaa kruisailla keskustassa. Auto herätti huomiota, kuten se oli tehnyt matkan aikana muutenkin. Nautiskelimme täysin rinnoin, sillä aurinko paistoi vielä korkealla vaikka olikin jo ilta.
Ennen nelostielle jatkamista nostimme katon takaisin ylös. Pysähdyimme seuraavan kerran Iin Autokeitaan edessä ja 800 ajetun kilometrin jälkeen vaihdoimme kuljettajaa. Marko oli ottanut tunnin torkut Jyväskylän ja Pyhäjärven välillä ja nyt olisi minun vuoroni torkahtaa. Siitä ei vaan tullut mitään. Niin paljon nähtävää ja koettavaa enkä muutenkaan saa autossa nukuttua.
Marko ajoi Tornioon ja siellä meinasimme vahingossa ajaa Ruotsiin. Tuntuu, että se tie vie sinne rajalle ja jos haluat jonnekin muualle, sinun täytyy erikseen poiketa pois tieltä. Hieman ennen raja-asemaa saimme tehtyä U-käännöksen kiertoliittymässä ja katsoimme kartasta mihin pitää mennä. Löysimme oikean tien ja siihen oikeastaan voisi ensimmäisen päivän laskea päättyneeksi.
Voin kuvitella, että avoautossa on käynyt melko kylmä viima kesäkuisessa Suomessa! Kun kerran Afrikassakin sai vetää untuvatakkia ja pipoa päälle avonaisella safariautolla ajeltaessa. Ehkä noin pieni auto ei ole roadtripillekään se parhain tavaratilan takia, mutta hauskaa että lähditte toteuttamaan tällaista spontaanihkoa ideaa. 🙂
Jännää, jos Afrikassa joutunut myös pistämään lämmintä päälle. Äkkiseltään vois kuvitella, että siellä on aina kuuma.
Villit ideat on useimmiten niitä parhaita. 4 vuorokautta ja 4000 kilometriä kuulostaa kyllä hurjalta. Ei onnistuisi minulta, ei ainakaan kauniissa maisemissa :).
Kieltämättä jäi vähän hampaankoloon, kun ei ehtinyt valo- ja videokuvaamaan enempää. Mut jääpähän hommaa seuraavalle kerralle 😉
Minä varmasti tekisin juuri noin, jos minä saisin auton käyttööni sillä erolla, että hankkisin pikaviisumin Venäjälle ja ajaisin auton siellä Jäämeren rannalle. Siellä olisi autollekin enemmän haastetta kuin härmän teillä, missä joutuu lähinnä vain pelkäämään porotokkia.
Pisin rupeama minulla ratissa taitaa olla 13 tuntia Kaliforniassa.
Mä en ymmärrä, mitä hienoa autoiluun liittyy, paitsi että auto tekee asioista paljon yksinkertaisempia kuin mitä julkisilla olisi.
Toi on kyllä käyny mullakin mielessä, että Karjalasta Jäämerelle. Sillä reitillä on vaan isommat riskit + laina-autoja sinne tuskin saa viedä.
Pitää se joskus silti jollakin keinolla vielä toteuttaa. Paras melkein olisi, jos sais houkuteltua jonkun paikallisen autoharrastajan mukaan.
Nyt mennään kyllä aika kauas meikäläisen kokemusmaailmasta ja mieltymyksistä.
Avoautofiilistä tuli kokeiltua yhden leasingautokauden verran kattoluukun muodossa, mutta aika vähälle se Suomessa jäi, ilmastointi on parempi idea 🙂
Ja ajamistakin vältämme, eli roadtrippejä vaan jos muut tavat liikkua eivät vie kohtuullisesti kohteeseen – Nordkappissa kävimme aikoinaan autojuna Kolariin ja takaisin Rovaniemeltä yhdistelmällä 🙂
Itse asiassa aika moneen automalliin saa nykyään sellaisen panoraamakaton eli katto on kokonaan lasia. Siinä päästään jo aika lähelle sitä avoauton tunnelmaa ilman kylmää viimaa.
Mikä idea :D. Autohullun miehen vaimona voisin hyvin kuvitella meille jonkun vastaavan reissun, etenkin jos alla olisi joku herraa miellyttävä auto. Ostimme tänä kesänä uuden auton ja sillä on ehditty jo vaikka kuinka monet roadtripit vetää, mm. ajaa Lontoosta Barcelonaan. Itse en ole kuitenkaan päässyt rattiin vielä kertaakaan 😀
Ne miellyttävät ja vähän erikoisemmatkin autot on just parhaimpia road tripeillä, vaikka eivät sitten arkikäyttöön niin sopisikaan.
Aina kun hankkii uuden auton niin sillä tulee ajeltua vähän enemmän. Saakos tiedustella, et minkä te hommasitte?
Makee auto teillä on ollut alla, ei ihme että katseet kääntyneet. Ex tempore ideat on parhaita 🙂 Nelostie pohjoiseen on tuttu. Sitä on monen vuoden ajan paahdettu talvilomilla kun määränpäänä oli Raattaman kylä, Pallastunturin kupeessa.
Nelostie on aika hyvä tie muuten ajella pohjoiseen mutta pitää mennä toooodella kauas ennenkuin se muuttuu vähänkään mielenkiintoiseksi. Jos meillä ei olisi ollut niin kiire Jäämerelle, olisimme varmasti menneet pienempiä teitä.
Hieno auto. Tuo homma kuulostaa hiukan motoristien rautaperseajolta…..yhtä pötköä ajetaan 1000km. Mutta on sitä itsekin tullut hurautettua Lappiin yhden päivän aikana. vahvan persauksen se kyllä vaatii.
Rautaperse on saavutuksena kyllä kova juttu, jotkut ovat tehneet sen jopa keskellä talvea. Siinä ei juuri ehdi taukoja pitelemään kun taas meillä oli pikkutaukoja ihan riittävästi. Tuossa minissä oli myös yllättävän hyvät penkit, eikä takapuoli päässyt puutumaan.
Huh, aika hurja ajorupeama, mutta kerrankos tuota 🙂 Kivan näköinen auto, varmasti katto alhaalla herättää huomiota!
Kerran olen päässyt ajamaan avoautolla, vuokra-Mustangilla Floridassa. Siellä kävi niin päin, että porottavan auringon vuoksi oli pakko pitää katto alhaalla – muuten olisi kärventynyt sekä iho että aivot 😀
Joo olihan tuo rupeama mutta ei se tuohon vielä loppunut kuten seuraavan päivän artikkelista voitte sitten lukea.
Mä voin uskoa kyllä, että avoautolla etelässä käy helposti yhtä huonosti kuin moottoripyörällä pelkillä shortseilla ajettaessa. Voi luoja millaisia pari seuraavaa yötä olivat 🙂
Avo Mustang kuulostaa kyllä erinomaiselta. Mä koeajoin viikon verran viime syksynä täällä Suomessa tota uutta GT Mustangia. Melkoinen peli, yli 400 heppaa pelkille takapyörille 🙂
Itselläni ei ole ajokorttia, mutta toivoisin, että omistasin autollisia ystäviä, jotka saisivat tällaisia hulluja ideioita. Olisin niin messissä. Ajaminen ei siis itseäni luonnollisesti kiinnosta, mutta kyydissä istuminen kylläkin. Toivoisin myös, että joku bloggaaja ottaisi kunnon projektin kirjoitella parhaista pysähdyspaikoista näiden reittien varrella – joka kerta ihan jäätävää viime hetken googlettamista, että mistä löytyisi jotain vähän eksoottisempaa kuin ABC =D. Parin viikon päästä varmaan taas sama edessä, kun Rovaniemelle autolla suunnataan. Perusmeininki, että Suomessa saa varustautua talvivaatteilla keskikesällä :P.
Musta tuntuu, että oli joku sivusto missä oli just vaihtoehtoja näille isoille paikoille. Mä olen joskus (aikana jolloin ajoin autonkuljetus-rekkaa) kirjoittanut taukopaikoista täällä Etelä-Suomessa mut ei niissä ollut auton koosta johtuen kovin pieniä paikkoja.
Road trip -artikkelien yhteyteen kyllä usein kirjoitan myös noista taukopaikoista. Joskus ne on pieniä, joskus ABC/Neste -luokkaa.
Oon ekaa kertaa täällä blogissa ja itse asiassa aika hauskaa, että joku kirjoittelee blogia nimenomaan roadtrippeihin keskittyen! Niitä tulee aina suunniteltua, mutta harvemmin toteutettua. Jäämeren rannalle lähteminen on aina hyvä idea. Itsellä tosin edellisestä kerrasta on jo 15 vuotta aikaa ja houkuttelisi kovasti lähteä sinne taas.
Joo Jäämeri on kyllä hyvä kohde. Mulla tekisi kovasti mieli tehdä uudelleen (tosin ei enää samallaisella kiireaikataululla). Seuraavalla kerralla ehkä hiukan eri kautta mutta katsotaan miten käy.
Hauska mini! Siis tuollaisellahan kyllä ihan mielellään painelisi pitkin Suomen teitä, tai miksei ulkomaillakin. Mitenkäs tuolla tavaratilat? Yleensä pikkuautoissa vähän heikost säilytystilaa nimittäin. Vedettiin vuokra-Audilla tämän kesän Suomiroadtrip, ja siinäkin joutui vähän pelaamaan tetristä että sai rinkat yms. kamat mahtumaan. Toisaalta, on sitä joskus mahdutettu pikku-Fiatin kaksi rinkkaa purjehdukselle, kaksi golfbägiä, lastenvaunut, vauva turvaistuimessa ja urheiluloman kamatkin…
Yllättävän hyvä tavaratila. Rättikatto varastaa vähemmän tilaa kuin kova.
Aika hyvin ootte mahduttanu tavaraa. Mulla oli nyt kesällä ajossa Fiat 500 C ja siinä ei hääppönen tila ollu
Jäämeri on kyllä hyvä valinta roadtrip-kohteeksi! Odottelen seuraavia postauksia 😉
Kakkospäivän postaus on melkein valmiina 😄
Niin paljon kuin road trippailua rakastankin, niin 4000 kilsaa 4 päivässä kuulostaa ehkä pykälän verran liian rankalta reissulta meikäläiselle! Mutta mikäs siinä, jos kerran ajaminen nappaa. Ja se on totta, että tällaiset villit ideat on parhaita! Ja kyllä tuollaisella autolla kelpaisi kruisaillakin 🙂
Joo ei tuo taida olla järkevää kilometrin nielemistä kenellekään. Valokuvaamiset ja videoinnit jää ainakin liian vähäisiksi.
Onpa mielenkiintoista, että autoblogeja on myös! En olekaan ennen törmännyt. Itse en omista ajokorttia, mutta haaveilen roadtripeistä, joten on kyllä joskus pakko hankkia korttikin. Vaikuttaa mielenkiintoiselta reissulta, jään odottamaan jatkoa.
Kun aloitin 2011 autobloggauksen http://pikamulkaus.com -sivustolla, ei niitä juurikaan ollut. Nykyään on jo enemmän mutta ne on ripoteltuna vähän sinne sun tänne.
[…] Jos et vielä ole lukenut ensimmäisestä päivästä, kannattaa se käydä lukaisemassa ensin täältä. […]
Söpö auto. Näytti epätoivoiselta noi alun sadekuvat, mutta onneksi katonkin sai ainakin välillä auki. :-p Jäämeri on vielä käymättä, mutta sinne pitää joku kerta tehdä ehdottomasti road trip.
Joo ehdottomasti. Kakkospäivän artikkelista (ilmestyi eilen) näkee millaisia teitä ja maisemia sieltä löytyy
Rakastan ajamista – ja hyviä autoja. Ajamisen pitää olla nautinto – siellä kuitenkin viettää tuntikausia joka viikko.
4 vuorokautta ja 4000 kilometriä kuulostaa kuitenkin yhtälöltä joka ei tuota juuri muuta kuin puutuneen takaliston. Maisemia tuossa ei juuri kerkiä katsella – kuvaamisesta puhumattakaan.
Road Tripeillä pitää aina olla aikaa pysähtyä 🙂
Joo myönnän, että tuo ei ole mitenkään järkevää. Jos saman reissun tekisin uudestaan, siihen pitäisi varata vähintään 7 päivää ja mielummin 10.
Ei vitsi. Never say never. Mä eksyin tänne uudelleen, koska suunnitellaan just tällaista kreisiä juttua. Veli tulee Sveitsistä lomalle, ja heitin hänelle viisi retki-ideaa akselilla Louhisaaren kartano – Autolla Jäämerelle ja Oulankaan pienelle karhunkierrokselle. Hän tietty tarttui siihen hulluimpaan 😀
Ehkä mä kieltäydyn lähtemästä kun luen ne loput kolme päivää…
Haha, ei tossa mitään vikaa ole. Hieno reissu, kunhan varaatte enemmän kuin 4 päivää 😊.
Niin ja täällähän ne loput kolme päivää on luettavissa. Niissä on jopa sitä videooki.
Peukku hulluille ideoille ja niiden toteuttamiselle! Minä eikä oikein mieskään autoihmisiin kuuluta, mutta aina on hyvä saada uusia näkökulmia esimerkiksi tällaisten kirjoitusten kautta. Musta ei olisi kyllä tuota matkaa varmaan taittamaan tuossa ajassa, vaikka olisi millainen auto käytössä. 😀
Joo kyllä se nukkuminen öisin olisi ainakin tärkeää.
Wau, olisi tosiaan ollut kiva olla kärpäsenä katossa kun kaverisi kuuli ideastasi! 😀 Mutta jotenkin tosi upeaa, kuulostaa seikkailulta! Näistä kuvista tiirasin tuota miniä ja mietin että missä ihmeessä se mainitsemasi tavaramäärä tuolla on.
Pieneksi autoksi tuossa oli kohtuu tilava tavaratila. Avoautoissahan kattomekanismi ryöstää osan siitä mutta kangaskattoisena ei niin paljon kuin kovakattoisissa.
Joka tapauksessa yllätyin itsekin. Toki osa tavaroista meni penkkien takana olevaan pieneen tilaan mutta se on siitä huono säilytyspaikka, että tavarat on hiukan liian esillä ja hämärämiesten vietävissä.
Ei ihan ensimmäisenä tulisi mieleen yhdistää avoautoa ja Jäämerta, mutta mikäs siinä. Villi idea ihan siis kaikin puolin, mutta juuri ne villit ideat ovat yleensä niitä parhaita ja ikimuistoisimpia. Noissa maisemissa itse huristelisin mieluummin hitaasti edeten meidän vanhalla matkailuautolla, jossa kaikki kulkee matkassa mukana. Siellä merellä voisi sitten keittää kahvit ihan omassa keittiössä ja ottaa peiton päälle lämmikkeeksi.
Matkailuauto on kieltämättä kätevämpi mutta samanlaista ajonautintoa ei niillä saa. Olen monesti miettinyt mikä olisi sellainen optimaalinen puoliväli mutta en ole vielä löytänyt hyvää ratkaisua.
Eli toistaiseksi pitää ennen reissua valita haluaako nauttia ajamisesta vai mahdollisuudesta pysähtyä minne vaan.
Johan oli reissu. Itselle Suomessa ajaminen on sitä, että mennään mahdollisimman nopeasti paikasta A paikkaan B 😀 Voisin putkeen Jäämerelle ajaakin, jos sitten tulisin sieltä 10 pv rauhassa Norjaa alaspäin 🙂
Mielenkiintoinen juttu oli kyllä silti, näkyi kirjoittajan intohimo autoiluun 🙂
Niinhän tuo usein on, että aikataulujen takia on pakko mennä suorinta tietä ainakin arkena.
Norjaa voisi tosiaan tulla alaspäin mutta siellä riittää syheröistä vuoristo-ihanuutta niin paljon, etten usko sen 10 päivänkään riittävän 🙂
[…] et vielä ole lukenut ensimmäisestä tai toisesta päivästä, kannattaa ne käydä lukaisemassa […]
[…] sinulta on jäänyt edellisten päivien postaukset lukematta, niin ensimmäinen löytyy täältä, toinen täältä ja kolmas […]