Yksi villi idea

Ajamisen ilo ja siitä nauttiminen on kummallinen asia. Sitä on vaikea selittää ihmisille, joille auto on vain keino päästä paikasta toiseen. Mikä saa ihmisen vain istumaan autoonsa ja ajaa, ajaa ja ajaa, kunnes on niin väsynyt, ettei enää yksinkertaisesti pysty jatkamaan vaikka haluaisikin? Tähän voi johtaa varmaan montakin seikkaa mutta mieleeni tulee nyt kaksi tärkeintä; hyvä auto ja upeat tiet. Tämä on tarina road tripistämme Jäämerelle ja takaisin. Reissu johon kulutimme 4 vuorokautta ja ajoimme 4000 kilometriä.

Tämä on tarina sulasta hulluudesta, upeista maisemista ja iloisesta autosta – Mini Roadster S:stä.

Minulle oli tulossa koeajoon avoauto – Mini Roadster S. Päälimmäinen suunnitelma tuota varten oli se, ettei kummempia suunnitelmia ollut. Toisin sanoen jotain kuvauksia pitkin testiviikkoa lähimaisemissa. Noin viikkoa ennen auton saamista, päähäni pälkähti ajatus road tripin tekemisestä. Olihan sentään kesä ja samassa yhteydessä alkaisi myös kesälomani. Olin chatti-yhteydessä kaverini Markon kanssa ja tuossa kohtaa olisi ollut mielenkiintoista istua kärpäsenä hänen katossaan, kun kirjoitin viestin.

”Hei, mulla ois yks villi idea. Mitä jos käytäisiin Jäämerellä?”

Laina-aika autolle oli alunperin tiistaista perjantaihin mutta tuo ei olisi millään riittänyt noin pitkään matkaan. Sain kuitenkin puhuttua auton meille jo maanantaista klo 12 eteenpäin. Yleensä kun tällaisille reissuille lähdetään, suunnitellaan ajoreitit ja varataan yöpymiset etukäteen. Ehkä saatetaan jopa miettiä ruokailupaikatkin. Siis sellaiset ihmiset, jotka suunnittelevat etukäteen. Me suunnittelimme ajoreitin edellisenä iltana ja se oli suunnilleen seuraavanlainen: Jäämerellä seuraavana aamuna. Takaisintulomatkalla sitten kuvaamista ja kiertelyä enemmän. Menomatka olisi näin ollen suoraa paahtamista pohjoiseen, lyhyttä tapaamista lukuunottamatta.

Ensimmäinen päivä

Herätys maanantaiaamuna oli todella aikaisin mutta parin muuttujan takia pääsin lähtemään vasta kello yhdeksän jälkeen. Ajatus maisemareittien ajamisesta Turusta Helsinkiin kuoli siis siihen ja meidän oli pakko painaa moottoritietä pitkin. Hain Markon Turusta ja käänsimme oman Mazda 6:seni kohti Helsinkiä. Puolivälissä alkoi olla sen verran nälkä, että pysähdyimme Saukkolassa olevalle Ykköspesälle sämpylä-tuoremehulle.

Aamiainen Canon

Helsingissä oli ensin suunnattava Canonin toimipisteelle, sillä olin sopinut videokameralainasta. Saimme reissulle lainaan Canon Legria HF G25 -videokameran. Tämä reissu olisi samalla hyvä testi kameralle. Valitettavasti akku oli täysin tyhjä eikä ensimmäisestä pidemmästä pysähdyksestä ollut mitään tietoa. Kamera sai siis toistaiseksi pysyä laatikossaan.

Mini Roadster parked

Mini odotti meitä BWM Suomen toimipisteessä Vantaalla Kehä 3:sen kupeessa. Ensimmäinen vilkaisu autoon ja kaikki näytti lupaavalta. Tavaratilan avaaminen taas toi pienen epätoivon, sillä Mazda 6 farkun tavaratila oli suunnilleen täynnä tavaraa ja ne oli tarkoitus saada sullottua Minin sisään. Mini on kuitenkin kangaskattoinen ja siten kattomekanismi ei ryöstä samalla tavalla tilaa tavaratilasta kuin kovakattoisilla (avomalliset). Auto on kaksipaikkainen mutta penkkien takana on vielä pieni tila, johon jotain tavaraa saa myös mahtumaan. Eihän ne kaikki tavarat sinne sitten mahtuneetkaan, sillä meidän piti jättää kaksi makuualustaa pois (olimme varautuneet myös telttamajoitukseen). Saimme sullottua autoon siis lentolaukun, rinkan, teltan, molempien vaihtokengät, useamman eväs- ja tarvikemuovikassin, pitkän kuvausvarren ja kaikki kameravarusteet. Aivan uskomattoman paljon verrattuna auton kokoon.

Olin ajanut Liedosta Turkuun ja sieltä Helsinkiin mutta tahdoin silti ottaa ensimmäisen ajovuoron myös Minillä (mitäs minä sanoinkaan edellisessä postauksessa niistä ajovuoroista). Ensimmäinen etappi oli siis ajettu ja toinen etappi olisi Vantaalta Jyväskylään, missä meillä oli sovittu tapaaminen yhden autobloggaajan kanssa.

Mini Roadster side 2 Mini Roadster rear

Vakaa tarkoituksemme oli ajaa suoraan nelostietä Jyväskylään mutta pienen suunnittelemattoman Vuosaari-sightseeing -koukkauksen jälkeen ajelimme onnellisen tietämättömänä vitostietä kohti Mikkeliä. Tästä johtuen onnistuimme tuolle välille saamaan 72 extrakilometriä. Ei se silti juuri harmittanut vaikka moottoriteillä ei juuri maisemista pääsekään ihailemaan.

By the lake 1 By the lake 2

Jyväskylässä, tapasimme siis autobloggaaja POLOisen ja juttelimmekin autojutuista aika pitkään. Samoista aiheista kirjoittavia henkilöitä kun tapaa harvoin ja tällaiset tapaamiset tuovat mukavan lisänsä road tripeille. Itse asiassa olenkin jälkeenpäin miettinyt, että tapaamisia pitäisi suunnitella aina road tripeille, jos ei toisten bloggaajien kanssa niin vaikka lukijoiden kanssa. Voisi esimerkiksi kertoa etukäteen olevansa tiettynä aikana jossain tavattavissa ja halukkaat voisivat tulla juttelemaan. Kenties jopa valokuvauttamaan itsensä meidän ja auton kanssa.

Tapaamisen jälkeen suuntana oli enää Jäämeri. Sitä kohti lähdettiinkin nelostietä pitkin, niin tylsä kun se tie onkin pitkän matkaa. Pyhäjärven kohdalla (181 km Jyväskylästä pohjoiseen) pysähdyimme ruokailemaan. Oli jo alkuilta ja koko päivän oli satanut. Sateesta johtuen ei tähän mennessä ollut valokuvattukaan juuri yhtään. Nyt aurinko kuitenkin tuli pilvien takaa esiin ja jatkaessamme matkaa, saimme ensimmäisen kerran laskettua katon alas.

Mini Roadster happy Mini Roadster side

Oi sitä vapauden tuntua, kun kesäkuun viimeisinä päivinä saimme ajaa kohti Oulua pipot päässä ja talvitakit niskassa. Viileydestä johtuen nostimmekin katon takaisin päälle melko pian ja laskimme sen uudelleen vasta Oulun keskustassa. Oulussa halusimme hetken aikaa kruisailla keskustassa. Auto herätti huomiota, kuten se oli tehnyt matkan aikana muutenkin. Nautiskelimme täysin rinnoin, sillä aurinko paistoi vielä korkealla vaikka olikin jo ilta.

Mini Roadster Oulu2

Ennen nelostielle jatkamista nostimme katon takaisin ylös. Pysähdyimme seuraavan kerran Iin Autokeitaan edessä ja 800 ajetun kilometrin jälkeen vaihdoimme kuljettajaa. Marko oli ottanut tunnin torkut Jyväskylän ja Pyhäjärven välillä ja nyt olisi minun vuoroni torkahtaa. Siitä ei vaan tullut mitään. Niin paljon nähtävää ja koettavaa enkä muutenkaan saa autossa nukuttua.

Kuskinvaihto Midnight light Going to Sweden

Marko ajoi Tornioon ja siellä meinasimme vahingossa ajaa Ruotsiin. Tuntuu, että se tie vie sinne rajalle ja jos haluat jonnekin muualle, sinun täytyy erikseen poiketa pois tieltä. Hieman ennen raja-asemaa saimme tehtyä U-käännöksen kiertoliittymässä ja katsoimme kartasta mihin pitää mennä. Löysimme oikean tien ja siihen oikeastaan voisi ensimmäisen päivän laskea päättyneeksi.