Road trip: Jäämerelle ja takaisin – päivä 4

Kotiinpaluu

Tämä postaus kertoo reissusta Jäämerelle ja tämän road tripin viimeisestä eli neljännestä päivästä. Marko oli käynyt vierailulla Kajaanissa ja minä vietin sen aikaa Oulaisissa. Mini kurvasi pihaan hieman neljän jälkeen iltapäivällä ja viimeinen etappi oli alkamassa. Jos meillä oli edellisille päiville ollut ainoastaan suuntaa antava suunnitelma, ei tälle päivälle ollut minkään näköistä.

Jos sinulta on jäänyt edellisten päivien postaukset lukematta, niin ensimmäinen löytyy täältä, toinen täältä ja kolmas täältä.

Istuimme autoon ja kysymys kuului: ”Mihis sitten”. Minulla oli ehdotus, että kävisimme Kalajoen hiekkasärkillä, jotta autosta saisi hienon kuvan meritaustalla. Suuntasimme siis Mini Roadsterin nokan kohti Merijärveä ja Kalajokea. Hiekkasärkät on aika iso alue ja sinne on rakennettu mökkikyliä, kylpylä, golf kenttä ja huvipuisto. Alue on laaja mutta ajamisen kannalta hieno rantatie on aika lyhyt. Siinä pääsee kuitenkin ajamaan ihan hiekkarannan vierustaa ja siellä napattiin myös ne valokuvat. Tuonne pitäisi joskus kyllä päästä hieman pidemmäksi aikaa, sillä valokuvausmahdollisuuksiakin olisi paljon. Golfkenttäkin on range – lyöntialuetta lukuun ottamatta kokonaan kokeilematta. Mikroautoja olen käynyt ajamassa kerran ja yhdesti myös pulikoinut kylpylässä.

Jossain vaiheessa reissua oli juteltu mahdollisesta paluusta Itä-Suomea pitkin mutta kello alkoi olla sen verran paljon, että se piti unohtaa. Auto piti palauttaa perjantaina aamupäivän aikana ja torstai oli jo alkuillan puolella. Suorinta tietä olisimme taas Helsingissä aivan liian pian ja meidän pitäisi yöpyä jossain. Päätimme siis ajella pikkuteitä pitkin etelään ja kuluttaa aikaa niin paljon, että olisimme vasta aamulla perillä.

Ajoimme perinteisiä suomalaisia maalaismaisemia halkoen Himangalta Toholammin kautta Perhoon. Jossain kohtaa sillä välillä vaihdoimme huoltoasemaruokailun ja pissapojan täyttämisen jälkeen kuljettajaa ja minä tulin rattiin. Jatkoimme matkaa Multialle, Keuruulle ja Ruovedelle. Tässä kohtaa ollaankin sitten Suomen route 66:llä eli tiellä nro 66. Tunnettavuus ei ehkä ole ihan samaa luokkaa Jenkkiversion kanssa mutta maisemien puolesta ei tässäkään ole mitään valittamista. Tätä tietä ajelimmekin sitten aina Tampereelle asti ja perille päästyämme kello alkoi näyttää jotain kahden ja kolmen välillä. Suuntasimme 24H avoinna olevalle ABC – huoltamolle ja ryystimme yökahvit.

Kahvikupin ääressä pohdimme jälleen seuraavaa reittiä. Etelä-Suomessa tulee valitettavasti kesälläkin jonkun verran hämärää, joten maisemien takia ei kannattanut mihinkään pikkuteille enää lähteä. Toisaalta tunnin – parin sisällä alkaisi taas olla valoisaa mutta reitit alkoivat olla turhan tuttuja ja matkaväsymyskin alkoi painaa. Turkuun ei kannattanut enää ajaa, joten päätimme ajaa suoraan moottoritietä Helsinkiin.

Matka Helsinkiin sujui vielä ihan mukavasti jutellen ja musiikkia kuunnellen. Olimme perillä kuitenkin niin aikaisin, ettei juuri mikään paikka ollut auki. BMW Suomen konttorinkin aukeamiseen oli vielä monta tuntia aikaa. Kävimme sitten pesemässä ja tankkaamassa auton ja ajoimme sen BMW:n parkkikseen. Siirsimme tavarat omaan autoon ja lähdimme aamiaiselle jollekin siinä vaiheessa jo aukeavalle huoltikselle.

Heti kun kello oli kahdeksan, olimme toimiston oven takana. Aulassa oleva vastaanottohenkilö otti avaimet vastaan ja pääsimme lähtemään kohti Turkua. Reissusta oli viimeinen 180 km jäljellä ja tässä kohtaa iski sellainen väsymys, että itseänikin alkoi pelottaa. Lohjalle oli pakko pysähtyä juomaan energiajuoma (asia, jota en tee kun pakosta). Marko simahti viereen ja minä yritin tuon boostin avustamana pysyä hereillä viimeisen tunnin. Matka meni onneksi turvallisesti ja heitettyäni Markon ensin kotiin, pääsin itse purkamaan tavarani ja rojahtamaan sänkyyn klo 10 aamulla.

Jos en olisi laittanut herätyskelloa soimaan, olisin todennäköisesti nukkunut kellon ympäri tai herännyt joskus myöhään illalla. Unirytmi olisi sen muassa menetetty täysin. Heräsin vähän puolenpäivän jälkeen ja kävin hakemassa pizzan. Loppupäivänä en saanut juuri mitään järkevää tehtyä mutta toisaalta ei ollut tarvettakaan. Seuraavana päivänä olisi kuitenkin edessä 500 km takaisin Pohjanmaalle.

Tähän loppuun haluaisin sanoa, että Suomesta löytyy uskomattoman kauniita maisemia ja ajoteitä. Niitä löytyy toki myös täältä etelästä mutta jos hieman eksoottisempaa haluaa, pitää lähteä lappiin tai jäämerelle. Jos pidät vuoristoteistä, ei aina ole pakko lähteä hakemaan niitä Alpeilta asti vaan Norjasta löytyy niitä myös.

Sanotaan, että nälkä kasvaa syödessä. Tästä reissusta saimme varsin ”kattavan aterian” mutta monia alueita jäi vielä näkemättä. Lisäksi kiireinen aikataulu aiheutti sen, ettei noista maisemista saanut nauttia kovin kauaa. Paljon jäi siis vielä seuraaville reissuille, joita toivottavasti tulee jatkossa vielä hyvin monta. Nuorgamin lähistöt, Norjan länsirannikko ja koko Itä-Suomi jää seuraaville kerroille.

Tämä road trip oli aika tarkkaan 4000 kilometriä pitkä ja kulutimme siihen neljä vuorokautta. En suosittele tällaista yhtään kenellekään vaan varatkaa ainakin tupla määrä aikaa ja enemmän, jos on mahdollisuus jäädä viettämään jonnekin useampi päivä. Tuolla olisi kauniita luonnon- ja kansallispuistoja, joissa voisi patikoida tai sitten vaan viettää majapaikassa parikin yötä lähiympäristöön tutustuen.

Tässä lopuksi vielä viimeisen päivän videota.