Norjan perimmäinen nurkka – Venäjän silmän alla
Grense Jacobselv on paikka, josta en etukäteen tiennyt juuri mitään. Jostain artikkelista sen löysin ja varmaan ihastuin kuvaan siellä sijaitsevasta kappelista. Kuinka ollakaan, se oli tarpeeksi lähellä road tripin löyhästi suunniteltua reittiä, joten se päätettiin ottaa yhdeksi kohteeksi.
Grense Jacobselv sijaitsee Norjassa Barentsinmeren rannalla aivan Venäjän rajan tuntumassa. Rajanylityspaikka on etelämpänä ja täällä onkin jo pelkästään matalaksi puroksi kuivuneeseen jokeen meneminen kiellettyä. Jacobselv (Vuoremijoki) joen molemmin puolin on tunturit ja niiden päällä on selvästi molemmin puolin rakennukset, joista voivat sitten kiikaroida toisiaan. Tämä paikka on ilmeisesti myös kaikkein kauimpana Oslosta katsottuna vaikkakin vastarannalla oleva Vuoreija (Vardø) on idempänä.
Miten sinne pääsee?
Grense Jacobselviin pääsee ainoastaan yhtä tietä. Tie E105 vie Hesseng –nimisestä kylästä (hieman Kirkkoniemen eteläpuolella) Venäjän raja-asemalle. Juuri ennen raja-asemaa käännytään vasemmalle tielle nro fv8860. Tämä tie on ensimmäiset 35km asfaltoitua tietä, tosin melko kehnoa ja kuoppaista sellaista. Hieman Tårnetin kylän jälkeen tie menee myös Norjan vanhimman tunturin päältä. Kun tien pinta sitten vaihtuu soralle, alkaa tosissaan käymään oman auton jousitusta ja iskunvaimennusta sääliksi. Aivan hirveässä kunnossa – kuoppia, nimismiehen kiharaa ja tietöitä. Tämä oli siis 2019 ja tämän hetkiset Google streetview –kuvat ovat samalta vuodelta. Tosissani toivon, että tielle olisi jotain parannuksia tehty tämän jälkeen.
Tietä siis jatketaan eteenpäin kunnes meri näkyy. Maisemat on hienoja koko matkalta mutta parhaimmillaan sen vanhimman tunturin kohdalla ja sitten hieman ennen tien päättymistä.
Nähtävää
Kuningas Oscar II:n kappeli oli se mikä minut tänne johdatti. Ja olihan se hieno vaikka sisälle ei pääsekään. Kappeli on rakennettu 1800 –luvun puolivälin jälkeen ja kun Ruotsi-Norjan kuningas Oscar II kävi siellä 1873, hän halusi sen nimettävän itsensä mukaan. Visit Kirkenes:in sivuilla on valokuvia myös kappelin sisältä. Kappelin vierellä on vanha hautausmaa.
Hiekkarannalle on pystytetty suuri risti. Se ei ole mitenkään hirveän vanha mutta näyttävän kokoinen.
Hiekkarannan vierellä on rantakallioita, joista on hyvä katsella Jäämerelle. Pieni varoituksen sana on kuitenkin paikallaan. Ne kalliot on liukkaita. Huomasin sen itse, kun olin jo liukumassa mereen muka pitävillä kengilläni. Onneksi pito palasi juuri ennen vesirajaa.
Kannattaako mennä?
No ehdottomasti, jos et ole vielä käynyt. En ehkä näe tarpeelliseksi toista kertaa käymistä vaikka hieno paikka olikin. Maisemat olivat kauniita ja tiekin olisi ollut kiva, jos se olisi ollut paremmassa kunnossa. Tuosta Norjan vanhimmasta tunturista kuulin vasta meidän reissun jälkeen. Siitä huolimatta tulimme pysähtyneeksi ja valokuvanneeksi juuri siinä kohdassa. Siinä kun oli sopivasti leväkki ja sumu liikkui tuntureiden huipuilla.
Grense Jacobselv:in Venäjän puoleinen alue on entistä Suomea, Petsamoa. Hiukan kyllä siellä harmitti, ettei ne kauniit maisemat enää kuulu meille vaan minkäs teet. Kehoittaisin siinä rajajoen maastossa ja hiekkarannalla kuvatessa sekä kävellessä kiinnittämään extra huomioita missä kävelee. Siitä seuraa varmasti harmia, jos eksyy naapurin puolelle. Vähän itse asiassa jänskätti paluumatka, koska tie menee tosiaan aivan sen raja-aseman vierestä. Meillä jalat ja kameran linssit pysyivät tiukasti Norjan puolella.
Videota näistä maisemista voi nähdä alla olevalta videolta. Siinä on toki muutakin siltä samalta päivältä.
Pitikin vähän googlettaa itsekin tuota Grense Jacobselvia, sillä minä en tiennyt siitä kyllä yhtään mitään. Kauniin karuilta näyttävät maisemat ja tuo pilvinen sää sopii kyllä niihin aivan täydellisesti. Jossain määrin Vuoreija tuli mieleen, jonka maisemista pidän ja jonne mielellään palaisin.
Mulla on Vuoreijan puoli vielä käymättä mutta kuvia olen monesti katsellut niistä maisemista. Seuraavalla kerralla sitten sinne.