Jos on vettä vieressä niin reitti on oikea

Varsinais-Suomen rannikkoreitti ja sen idea on käyty läpi tässä aloituspostauksessa. Lyhykäisyydessään haluaisimme ajaa koko Suomen rannikkoviivan mahdollisimman läheltä merta mutta kuitenkaan menemättä ns. umpikujiin, jossa pitää palata takaisin samaa tietä. Tämä on pakko ajaa osissa ellei sitten halua lomiansa käyttää kokonaan. Asustelemme molemmat Turun seudulla, joten luonnollisinta oli aloittaa kiertäminen täältä ja ensimmäinen etappi olikin Turusta Raumalle.

Kuten tuossa aloituspostauksessa jo sanottiinkin, oli kello aika vähän kun aloitimme Korppoolaismäen päältä. Aloituskuvauksien jälkeen hyppäsimme Ford Ranger WildTrak -lava-autoon ja ajoimme alas mäeltä ja kiersimme jokirantaan. Sillan kautta yli ja linnankatua kohti satamaa ja Turun Linnaa. Linnan luo emme tällä kertaa pysähtyneet, sillä aloitimme Hämeen härkätie -reissumme sieltä. Tosin nyt viime aikoina on tullut mieleen, että voisihan sinne sisällekin joskus vielä mennä, sillä viime kerrasta alkaa olemaan jo useampi vuosi.

Satamasta mentiin siis vain läpi. Ruotsin laivatkaan eivät olleet vielä paikalla, joten niitäkään ei voinut jäädä ihailemaan. Sataman jälkeen tulee Jäähalli ja messukeskus (sekä tie Ruissaloon, joka on kyllä kesäisin upea vanhoine tammineen) ja sen jälkeen Pansio ja Perno, joista läpi ajamalla päästäänkin sitten jo Raision puolelle. Raisiossa päätimme käydä katsomassa yhden maamerkin ja sellaiseksi valikoitui ei-niin-kaunis mutta sitäkin näkyvämpi Raision Tehtaat.

 

Raisiosta rannikkoreitti jatkui Naantaliin vanhaa tietä. Tien sivussa oleva putki höyrysi aamussa sen verran komeasti, että siitä piti käydä ottamassa valokuvia.

 

Rangerilla pääsikin hyvin ihan viereen jonkinlaista huoltotietä käyttäen. Naantalissahan olisi vaikka mitä katsottavaa ja koettavaa aina vanhasta kaupungista kylpylässä pulikointiin. Nuokin saavat jäädä seuraaviin kertoihin sillä matka oli vasta alussa. Naatalissa kävimme katsastamassa sataman (ajoimme läpi) ja Kuparivuoren, josta näkee suoraan Presidentin kesäasunnolle.

 

Rantatie jatkui täältä Kultaranta Resortsin alueelle, jossa on majoitusta ja golfia ja ties mitä muita harrastusmahdollisuuksia. Golf kenttä on käyty testaamassa muutamaan kertaan ja se onkin mielestäni oikein kiva kenttä. Kultarannasta kun lähdetään jatkamaan matkaa eteenpäin, tulee korkea Särkänsalmen silta. Tämä kohta on yksi reitin kohokohdista ja sitä voi käsi sydämmellä kutsua oikeaksi maisemareitiksi. Jos seuraavasta risteyksestä kääntyisi kohti Askaista, niin melkein heti perään tulee toinenkin hieno silta kauniine saaristomaisemineen.

Meidän reitti jatkui kuitenkin vielä vähän matkaa eteenpäin, koska merta lähinnä oleva (hiekka)tie kulki sieltä. Siellä ei ollut kuitenkaan mitään erityistä katsottavaa, joten Askaisten risteyksestä voi jatkossa kääntyä aivan hyvillä mielin.

img_8940-24

Askaisista löytyy Mannerheimin syntymäkoti eli Louhisaaren linna. Se on nykyään museo ja sinne pääsee ainakin kesäaikaan myös sisälle. Jostain kumman syystä minä onnistun aina menemään sinne niin aikaisin aamulla, ettei se ole vielä ehtinyt avaamaan oviaan. Sisätilat ovat siis jääneet aina näkemättä mutta onhan se upean näköinen jo ulkopuoleltakin katsottuna.

Me jatkoimme ihailun jälkeen matkaa Kustavintielle, josta kuitenkin melko nopeasti käännyimme kohti Taivassaloa. Tuonne menisi hyvä tie suoraan mutta mehän painelimme pienille kinttupoluille, jotka veivät milloin asuinalueiden ja milloin metsien läpi. Jossain kohtaa tuli hiekkaharjumainen kohta, jossa päätimme testata hieman Rangerin maasto-ominaisuuksia. Hyvin toimi alennusvaihde sekä alamäkihidastin.

img_8955-35

img_8949-29 img_8950-30 img_8951-31

Taivassalo näytti tuona pitkäperjantaina uskomattoman hiljaiselta. Ei ketään missään ja osa liikerakennuksistakin oli hylätyn näköisiä. Ehkä tuossa näkee maaseutupitäjien kuihtumisen.

Taivassalosta olimme valinneet etukäteen yhden tutustumiskohteen ja se sijaitsi Helsingintien varrella (tuolla on paikka nimeltä Helsinki). Paikkaa kutsutaan nimellä Kyynelten Kallio ja sillä on aika surullinen tarina. Tarina oli vielä jossain vaiheessa luettavissa Taivassalon nettisivuilta mutta nyt sitä en sieltä enää löytänyt. Pienen hakemisen jälkeen löysin sen tarinan kuitenkin täältä Purppurapupu -nimestä blogista. Jos olet herkkä tai muuten herkässä mielentilassa, kannattaa jättää lukematta.

img_8959-39

Itse paikka tuli eteen hieman yllättäen mutkan takaa. Kyltti osoittaa pienelle levennykselle, johon voi jättää autonsa. Kallio on melko tasainen kohta ja sinne on pystytetty kyltti kertomaan tarinasta. Tuon tarinan kertoman mestauksen (serkukset menivät naimisiin ja saivat lapsen, mikä tuohon maailman aikaan oli kiellettyä kuolemanrangaistuksen uhalla.) jälkeen tuolla on ilmeisesti mestattu enemmänkin porukkaa. Vaikka tuolla ei varsinaisesti ollut mitään ihmeempää nähtävää, siellä oli jotenkin ahdistava ilmapiiri. Lisäksi kuvaukset meinasivat mennä ihan poskelleen, koska heti kun aloitimme, tuli niin kova tuulenpuuska, että mikrofonikin tipahti kameran päältä. Sanoin sitten puolileikilläni kallion suuntaan, että ”Antakaa nyt meidän tehdä tämä niin lähdemme heti pois häiritsemästä”. Tämän jälkeen tuuli tyyntyi sen verran, että sain videojuontamisen tehtyä.

img_8961-40 img_8971-46 img_8962-41

Helsingistä jatkoimme pikkuteitä Lokalahden kautta Uuteenkaupunkiin. Tuolla välillä ei tosiaan ollut mitään maalaismaisemallisia hiekkateitä ihmeempää. Uudessakaupugissa pysähdyimme rantakadun varteen. Siinä oli vanhoja makasiinirakennuksia ja toisella puolen tietä jokin patsaas miehestä ja naisesta. Oluen ystävät voivat Alkosta löytää hieman erikoisemman makuisia paikallistuotteita. Yksi vierailukohde voisi olla Valmet Automotiven autotehdas, jossa tällä hetkellä tehdään A- ja GLC -Mersuja. Aiempina vuosina tuolla on tehty mm. Saabia, Talbottia, Porschea ja Fisker Karmaa.

img_8979-54 img_8973-48

Matkamme jatkui kohti Pyhärantaa ja vuorossa oli ehkä reitin kaunein osuus. Tänne pitäisi kyllä päästä keskikesällä sillä kevät oli nyt vasta aluillaan. Rannikkoreitti kiertää Lepäistentien, Korsaarentien ja Lyökintien kautta ja osuudella tiet vievät maakaistaleita pitkin, joissa vettä on tien molemmin puolin. Hieman samalla tavalla kuin Päijänteen maisemareitillä Pulkkilanharjun kohdalla. Tämän osuuden olisin valmis leimaamaan Scenic Road Hunters verified -maisematieksi. Heh, tulikohan nyt samalla lanseerattua uusi tie-sertifiointi.

img_8982-57

Pyhärannasta ajelimme rantatietä Raumalle asti. Tämä väli ei ollut taas mitenkään ihmeellinen mutta kaunista maalaismaisemaa silti. Eikä toki sovi unohtaa mutkikasta asfalttitietä, joka on aina mukava ajaa kun on sopiva peli alla. Raumalla pysähdyimme huoltoasemalle syömään emmekä menneet sen enempää kaupunkiin. Rauma ansaitsee ihan oman visiittinsä, koska siellä on sen verran paljon nähtävää.

Parhaimmat maisemat olivat siis MeriMaskussa sekä tuo Uudestakaupungista lähtenyt saarihyppely-reitti. Jos haluaa reitin varrella syödä, ovat parhaat mahdollisuudet Naantalissa ja Uudessakaupungissa. Louhisaaren linnan kahviosta saa lounasta, jos oikeaan aikaan sattuu paikalle. Rymättylän ja Kustavin alueet rajautuivat pois, koska niistä olisi pitänyt palata takaisin samaa tietä. Niissä voi silti olla ihan käymisen arvoisia paikkoja ja teitä. Rymättylän tie tulee ajettua, jos kiertää pienen Saariston rengasreitin ja Kustavin tie, jos kiertää ison rengastien tai ajaa Ahvenanmaalle. Kaikki noista kolmesta tulee toivottavasti ajettua lähitulevaisuudessa.

Lopuksi vielä video meidän reissusta ja kuvagalleria: