Navigation Menu
Road Trip: Varsinais-Suomen rannikkoreitti

Road Trip: Varsinais-Suomen rannikkoreitti

By on marras 22, 2016 in Suomi | 41 comments

Jos on vettä vieressä niin reitti on oikea

Varsinais-Suomen rannikkoreitti ja sen idea on käyty läpi tässä aloituspostauksessa. Lyhykäisyydessään haluaisimme ajaa koko Suomen rannikkoviivan mahdollisimman läheltä merta mutta kuitenkaan menemättä ns. umpikujiin, jossa pitää palata takaisin samaa tietä. Tämä on pakko ajaa osissa ellei sitten halua lomiansa käyttää kokonaan. Asustelemme molemmat Turun seudulla, joten luonnollisinta oli aloittaa kiertäminen täältä ja ensimmäinen etappi olikin Turusta Raumalle.

Kuten tuossa aloituspostauksessa jo sanottiinkin, oli kello aika vähän kun aloitimme Korppoolaismäen päältä. Aloituskuvauksien jälkeen hyppäsimme Ford Ranger WildTrak -lava-autoon ja ajoimme alas mäeltä ja kiersimme jokirantaan. Sillan kautta yli ja linnankatua kohti satamaa ja Turun Linnaa. Linnan luo emme tällä kertaa pysähtyneet, sillä aloitimme Hämeen härkätie -reissumme sieltä. Tosin nyt viime aikoina on tullut mieleen, että voisihan sinne sisällekin joskus vielä mennä, sillä viime kerrasta alkaa olemaan jo useampi vuosi.

Satamasta mentiin siis vain läpi. Ruotsin laivatkaan eivät olleet vielä paikalla, joten niitäkään ei voinut jäädä ihailemaan. Sataman jälkeen tulee Jäähalli ja messukeskus (sekä tie Ruissaloon, joka on kyllä kesäisin upea vanhoine tammineen) ja sen jälkeen Pansio ja Perno, joista läpi ajamalla päästäänkin sitten jo Raision puolelle. Raisiossa päätimme käydä katsomassa yhden maamerkin ja sellaiseksi valikoitui ei-niin-kaunis mutta sitäkin näkyvämpi Raision Tehtaat.

 

Raisiosta rannikkoreitti jatkui Naantaliin vanhaa tietä. Tien sivussa oleva putki höyrysi aamussa sen verran komeasti, että siitä piti käydä ottamassa valokuvia.

 

Rangerilla pääsikin hyvin ihan viereen jonkinlaista huoltotietä käyttäen. Naantalissahan olisi vaikka mitä katsottavaa ja koettavaa aina vanhasta kaupungista kylpylässä pulikointiin. Nuokin saavat jäädä seuraaviin kertoihin sillä matka oli vasta alussa. Naatalissa kävimme katsastamassa sataman (ajoimme läpi) ja Kuparivuoren, josta näkee suoraan Presidentin kesäasunnolle.

 

Rantatie jatkui täältä Kultaranta Resortsin alueelle, jossa on majoitusta ja golfia ja ties mitä muita harrastusmahdollisuuksia. Golf kenttä on käyty testaamassa muutamaan kertaan ja se onkin mielestäni oikein kiva kenttä. Kultarannasta kun lähdetään jatkamaan matkaa eteenpäin, tulee korkea Särkänsalmen silta. Tämä kohta on yksi reitin kohokohdista ja sitä voi käsi sydämmellä kutsua oikeaksi maisemareitiksi. Jos seuraavasta risteyksestä kääntyisi kohti Askaista, niin melkein heti perään tulee toinenkin hieno silta kauniine saaristomaisemineen.

Meidän reitti jatkui kuitenkin vielä vähän matkaa eteenpäin, koska merta lähinnä oleva (hiekka)tie kulki sieltä. Siellä ei ollut kuitenkaan mitään erityistä katsottavaa, joten Askaisten risteyksestä voi jatkossa kääntyä aivan hyvillä mielin.

img_8940-24

Askaisista löytyy Mannerheimin syntymäkoti eli Louhisaaren linna. Se on nykyään museo ja sinne pääsee ainakin kesäaikaan myös sisälle. Jostain kumman syystä minä onnistun aina menemään sinne niin aikaisin aamulla, ettei se ole vielä ehtinyt avaamaan oviaan. Sisätilat ovat siis jääneet aina näkemättä mutta onhan se upean näköinen jo ulkopuoleltakin katsottuna.

Me jatkoimme ihailun jälkeen matkaa Kustavintielle, josta kuitenkin melko nopeasti käännyimme kohti Taivassaloa. Tuonne menisi hyvä tie suoraan mutta mehän painelimme pienille kinttupoluille, jotka veivät milloin asuinalueiden ja milloin metsien läpi. Jossain kohtaa tuli hiekkaharjumainen kohta, jossa päätimme testata hieman Rangerin maasto-ominaisuuksia. Hyvin toimi alennusvaihde sekä alamäkihidastin.

img_8955-35

img_8949-29 img_8950-30 img_8951-31

Taivassalo näytti tuona pitkäperjantaina uskomattoman hiljaiselta. Ei ketään missään ja osa liikerakennuksistakin oli hylätyn näköisiä. Ehkä tuossa näkee maaseutupitäjien kuihtumisen.

Taivassalosta olimme valinneet etukäteen yhden tutustumiskohteen ja se sijaitsi Helsingintien varrella (tuolla on paikka nimeltä Helsinki). Paikkaa kutsutaan nimellä Kyynelten Kallio ja sillä on aika surullinen tarina. Tarina oli vielä jossain vaiheessa luettavissa Taivassalon nettisivuilta mutta nyt sitä en sieltä enää löytänyt. Pienen hakemisen jälkeen löysin sen tarinan kuitenkin täältä Purppurapupu -nimestä blogista. Jos olet herkkä tai muuten herkässä mielentilassa, kannattaa jättää lukematta.

img_8959-39

Itse paikka tuli eteen hieman yllättäen mutkan takaa. Kyltti osoittaa pienelle levennykselle, johon voi jättää autonsa. Kallio on melko tasainen kohta ja sinne on pystytetty kyltti kertomaan tarinasta. Tuon tarinan kertoman mestauksen (serkukset menivät naimisiin ja saivat lapsen, mikä tuohon maailman aikaan oli kiellettyä kuolemanrangaistuksen uhalla.) jälkeen tuolla on ilmeisesti mestattu enemmänkin porukkaa. Vaikka tuolla ei varsinaisesti ollut mitään ihmeempää nähtävää, siellä oli jotenkin ahdistava ilmapiiri. Lisäksi kuvaukset meinasivat mennä ihan poskelleen, koska heti kun aloitimme, tuli niin kova tuulenpuuska, että mikrofonikin tipahti kameran päältä. Sanoin sitten puolileikilläni kallion suuntaan, että ”Antakaa nyt meidän tehdä tämä niin lähdemme heti pois häiritsemästä”. Tämän jälkeen tuuli tyyntyi sen verran, että sain videojuontamisen tehtyä.

img_8961-40 img_8971-46 img_8962-41

Helsingistä jatkoimme pikkuteitä Lokalahden kautta Uuteenkaupunkiin. Tuolla välillä ei tosiaan ollut mitään maalaismaisemallisia hiekkateitä ihmeempää. Uudessakaupugissa pysähdyimme rantakadun varteen. Siinä oli vanhoja makasiinirakennuksia ja toisella puolen tietä jokin patsaas miehestä ja naisesta. Oluen ystävät voivat Alkosta löytää hieman erikoisemman makuisia paikallistuotteita. Yksi vierailukohde voisi olla Valmet Automotiven autotehdas, jossa tällä hetkellä tehdään A- ja GLC -Mersuja. Aiempina vuosina tuolla on tehty mm. Saabia, Talbottia, Porschea ja Fisker Karmaa.

img_8979-54 img_8973-48

Matkamme jatkui kohti Pyhärantaa ja vuorossa oli ehkä reitin kaunein osuus. Tänne pitäisi kyllä päästä keskikesällä sillä kevät oli nyt vasta aluillaan. Rannikkoreitti kiertää Lepäistentien, Korsaarentien ja Lyökintien kautta ja osuudella tiet vievät maakaistaleita pitkin, joissa vettä on tien molemmin puolin. Hieman samalla tavalla kuin Päijänteen maisemareitillä Pulkkilanharjun kohdalla. Tämän osuuden olisin valmis leimaamaan Scenic Road Hunters verified -maisematieksi. Heh, tulikohan nyt samalla lanseerattua uusi tie-sertifiointi.

img_8982-57

Pyhärannasta ajelimme rantatietä Raumalle asti. Tämä väli ei ollut taas mitenkään ihmeellinen mutta kaunista maalaismaisemaa silti. Eikä toki sovi unohtaa mutkikasta asfalttitietä, joka on aina mukava ajaa kun on sopiva peli alla. Raumalla pysähdyimme huoltoasemalle syömään emmekä menneet sen enempää kaupunkiin. Rauma ansaitsee ihan oman visiittinsä, koska siellä on sen verran paljon nähtävää.

Parhaimmat maisemat olivat siis MeriMaskussa sekä tuo Uudestakaupungista lähtenyt saarihyppely-reitti. Jos haluaa reitin varrella syödä, ovat parhaat mahdollisuudet Naantalissa ja Uudessakaupungissa. Louhisaaren linnan kahviosta saa lounasta, jos oikeaan aikaan sattuu paikalle. Rymättylän ja Kustavin alueet rajautuivat pois, koska niistä olisi pitänyt palata takaisin samaa tietä. Niissä voi silti olla ihan käymisen arvoisia paikkoja ja teitä. Rymättylän tie tulee ajettua, jos kiertää pienen Saariston rengasreitin ja Kustavin tie, jos kiertää ison rengastien tai ajaa Ahvenanmaalle. Kaikki noista kolmesta tulee toivottavasti ajettua lähitulevaisuudessa.

Lopuksi vielä video meidän reissusta ja kuvagalleria:


 

 

 

    41 Comments

  1. Onpa kiva idea tällanen road trip rantaviivaa pitkin! Tässä jutussa mainituista alueista vain Turku ja Uusikaupunki ovat minulle tuttuja, ja etenkin kesällä Uusikaupunki on kyllä todella viihtyisä paikka. Länsirannikolla on näemmä paljon kulttuurihistoriallisia kohteita, jotka olisi kiva katsastaa ajan kanssa. Enpäs muistanutkaan, että Louhisaaren linna on tuolla päin – se olisi kyllä kiva katsastaa joskus (myös sisältäpäin)! 🙂

  2. Tuttu reitti Varsinais-Suomi -haasteen ajoilta ja tuo Taivassalon kirkko oli vielä tuttu geokätköpaikkana. Louhisaaren linnalla oli myös geokätkö, mutta se ei osu kuvaan yhtä hyvin kuin tuo kirkko. Minä olen suorittanut myös rannikkokaupunkihaasteen, eli geokätkö jokaisesta rannikkokaupungista. Mutta siis Varsinais-Suomessa tykkäsin juuri tuosta Askaisista, Uudestakaupungista ja Naantalista sekä Merimaskun sillasta. Mietin samalla, onkohan mahdollista käydä Hangossa niin, ettei tarvitse tulla samaa reittiä takaisin. Ehkä jossain tulee vastaan kyltti ”tontille ajo sallittu”, tai vastaavaa.

    • On mulla reitti jo suunniteltu sinne Hangon suuntaankin ja muistaakseni aika lailla kärkeen pääsi pujottelemaan.

  3. Kesällä tuli käytyä Luhisaaressa, kun päicittäin ajoin ohitse. Uudestakaupungistakin löytyy juttua blogissani. http://www.matkallalahelletaikauas.blogspot.com Ette sitten Ugissa käyneet maistamassa maan parhaita munkkeja? Mites Rauma, tuleekp sen tärppipaikoista erikseen juttua?

    • Itse asiassa UKIssa tuli vaan hetkeksi pysähdyttyä siihen ”rantakadulle” ja sitten oli pakko jatkaa matkaa. Noi kiertotiet teki sen, että tohon reissuun meni koko päivä (piti ajaa vielä takas Turkuun). Mistäs niitä munkkeja saa?

      Raumalta tulee juttua kesältä erilliseltä käynniltä mutta myös sitten kun päästään jatkamaan rannikkoa pohjoiseen

  4. Tuo Kyynelten Kallio vaikuttaisi kyllä mulle sopivalta kohteelta. Mielenkiintoista! Kesällä käytiin saman seudun suunnilla ajelemassa, kun käytiin Turun saaristossa testaamassa uutta reissupakua.

    • Onks sellanen ultimate road trip paku, jossa on teltta katolla ja tavaratilassa keittiösysteemit? Jenkeissä rakentelevat lava-autojen päälle sellaisia ja sit ne on kuukausitolkulla reissussa.

      Se Kyynelten Kallio vaatii kyllä ihan varta vasten sinne suuntaamista, koska ei ole minkään normireitin varrella. Jännä paikka kuitenkin, varsinkin noiden kummallisuuksienkin takia. Yritin Aavedataa saada houkutelluksi sinne mut eivät vissiin ainakaan vielä ole käyneet.

  5. Komean näköinen auto teillä on ollut kulkuvälineenä! Itselle nuo paikat on vain osittain tuttuja, joten voisi ajan kanssa käydä tutustumassa noihin seutuihin enemmänkin. Kultarannan golfkenttäkin on vielä pelaamatta, niin voisi käydä senkin katsastamassa samalla.

  6. Ei ole tullut aikuisiällä tuolla seuduilla pyörittyä. Pakko sanoa, että mietin joka kerta Suomessa ajellessa, että tämä maa on kyllä harvinaisen täynnä kaikenlaista rähjäistä perähörkkölää. 😀 Tämä sama ajatus kävi mielessä tätä lukiessa ja kuvia katsellessa. Ei pidä ymmärtää väärin: tykkään itsekin autoreissuista. Monesti sitä vain täällä Suomessa ajellessa silti miettii, että kylläpä olen taas korvessa, kun ympärillä on niin tyhjää – ei edes mäennyppylöitä näy. 😀 Päivästä riippuen se on joko tosi kivaa tai sitten vähän tylsää. Aurinkoisella säällä yleensä tosi kivaa, sateisella ja harmaalla ei niinkään.

    • Harmaassa säässä kaikki näyttää masentavammalta. Onneksi Suomesta löytyy kyllä upeitakin maisemateitä.

      Nuo peräkylät tahtoo kyllä autioitua, kun työt on muualla.

  7. Taas muistutus, että pitäisi kiertää Suomea enemmän! Lapset on siinä iässä, ettei niistä oikein autossa istuminen ole parhainta hupia, mutta ehkä aikuisten kesken sitten.

    Uudessakaupungissa ollaan muuten käytykin tuolla Saab-museossa. Tai ainakin sillä nimellä mä sitä kutsuin. 🙂

    • UKIssa olisi tosiaan riittänyt enemmänkin nähtävää. Pitänee järkätä reissu sinne erikseen. Olen myös käynyt Saab -museossa mutta se oli siihen aikaan kun tehtaalla vielä tehtiin Saabeja.

  8. Suomessa täytyisi kyllä road-trippailla enemmänkin. Tosin täytyy kyllä sanoa, että Suomi ei ole mitenkään kauneimmillaan lehdettömään aikaan vuodesta, kun ei ole vielä kauniita lumikinoksiakaan.

    • Samaa mieltä. Esim. just nyt ei kauheesti innosta. Valoisa aika on alle 6 tuntia ja harmaata. Touko-Syyskuu on parasta aikaa.

  9. Louhisaaressa käynti on käynyt mielessä, mutta laiskoina ajajina ei ole sinne asti eksytty edes Turussa tai Naantalissa käydessämme. Ehkä joku kerta kuitenkin. Kustavin kautta tultiin joskus Ahvenanmaalta, saaristolautoilla, ja harmiteltiin sitten, että oli se matka sieltä pääkaupunkiseudulle pitkä!

    • Heh, ette sitten kuitenkaan eksyneet sinne Taivassalon Helsinkiin. Louhisaaressa kannattaa ehdottomasti käydä kesäaikaan, jolloin voi ihailla myös sitä puutarhaa.

  10. Hauska idea lähteä ihan roadtrippeilemään lähistölle. Itse kun Suomessa aina vaan autolla paahtaa paikasta toiseen mahdollisimman nopeasti. Ja sellaiseen aikaan yleensä, että maisemia ei näe pimeässä eikä mikään muu ole auki kuin ABC:t.

    • Joo kyllä se välillä tekee ihan hyvää tää kotimaan matkailukin. Hienoja paikkoja löytyy täältäkin kun jaksaa välillä mennä niille vähemmän kuljetuillekin poluille. Aikataulut usein tekee sen, et pitää paahtaa suoraan paikasta toiseen mutta välillä pitäisi olla niitä ”Mutkia Matkassa” 😉

  11. Suomi kuvat on kyllä hyvin otettuina todella maagisen näköisiä! 🙂 Meille niin arkisista paikoista tuleekin yhtäkkiä todella hienoja ja kauniita 😀

  12. Nuorena tuli koluttua Länsi-Suomen nurkkia, ja Pyhäranta on jäänyt sieltä ajoilra mieleen. Liian usein tiet kulkevat vain läpi peltojen ja metsien, eikä ole mitään katsottavaa.

    • Uusikaupunki – Pyhäranta välillä oli tosiaan nätti pätkä kun mentiin kapeita maakaistaleita kahden vesialueen välissä. Muutenhan siellä oli aika paljon just peltoa ja metsää.

  13. Roadtripata voi Suomessakin, mutta harvoin sitä tulee tehtyä. Varsinais-Suomen alue ei ole kovin tuttu Turkua lukuunottamatta. Hieno auto teillä on ollut alla 🙂

    • 200 hevosvoimainen Ranger oli kyllä makea ajaa ja näytti hienolta. Ennen tuota olin tykästynyt VW Amarok:iin mutta vaikea sanoa kumpi parempi.

  14. Hienoa road trip -tunnelmaa oot saanut postaukseen, usein Suomesta kirjoitetut vastaavat postaukset jäävät jotenkin vähän lättänöiksi. Rantareitit on kyllä parhaimpia, oltiin sitten missä tahansa. Ja hiukan henkimaailman hommiakin pääsitte kirsikkana kakun päällä sitten kokemaan…

    • Kiitoksia. Tämä reissu oli harvinaisen hyvin suunniteltu etukäteen. Tuli etukäteen googlattua paikkoja jne. Sillä tavalla reissusta saa mielenkiintoisemman.

  15. Voisin hyvin kuvitella tekeväni samanlaisen road tripin joskus. Suomessa ei toistaiseksi ole tullut road trippailtua ollenkaan, ja Varsinais-Suomi on muutenkin itselle tosi tuntematonta seutua. Oon vasta ulkomailla asumisen myötä oppinut kunnolla arvostamaan suomalaisia maisemia. Pitää ehdottomasti lähteä esittelemään niitä joskus aussimiehellekin road tripin muodossa. Kyynelten kallio kuulostaa karmivalta mutta kiehtovalta paikalta!

    • Pitää mennä kauas, että näkee lähelle. Ulkomaalaiset ihailee juuri niitä meille tuikitavallisia maisemia. Kuulemma parasta on metsä, jossa ollessa ei näy yhtään taloa.

  16. Hyvä idea roadtripille. Pitäisi ehdottomasti kiertää Suomea autolla enemmänkin. Keski-Suomestakin löytyy upeita veden viertä kulkevia teitä. Keski-Suomen asukkina olen enemmän järvi- kuin merimaisemaihminen. Vaikka Vaasassa muutaman vuoden asuneena merikin tuli jokseenkin tutuksi. 🙂

  17. Hyvä otsikko, tykkään! Todella kaunis tuo Louhisaaren linna. Ihan uusi tuttavuus minulle.

  18. Raffimpi menopeli raffeihin maisemiin. Taitaa tosin nykypickupit olla varsin mukavia ajaa. Miten sen Fiskerin oikein kävi? Oliko muutaman vuoden liian aikaisin?

    • Joo noi uudet pickupit on hyviä ajaa. Lisäksi on mukava istua vähän korkeammalla niin näkee hyvin.

      Fisker Karmalla kävi huonosti kun joltain alihankkijalta rupes tulemaan sekundaa ja niitä alkoi palamaan.

  19. Tutut on maisemat! Kasvoin noilla hoodeilla ja samainen road trip on tehty monesti! Ukista löytyy oman laista kiehtovuutta ainakin tosi paljon. 😀

Trackbacks/Pingbacks

  1. Vuoden 2016 postaukset ja kilpailu - Scenic Road Hunters - […] suosituinta postausta olivat Varsinais-Suomen rannikkoreittiä koskeva postaus sekä Jäämerireissun ensimmäinen päivä. Molemmat keräsivät myös ihan kivan […]

Post a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *